Outo talvi...

Nyt pitäisi alkaa talven parhaat hiihtokelit hangilla kevätauringossa, mutta näyttää siltä että lumet häviävät taivaan tuuliin. Vaikea on uskoa, että eletään vasta helmikuun loppua. Tällaisia maisemia pitäisi olla tavallaan vasta huhtikuussa. Täysin poikkeuksellista! Eihän kevät voi vielä oikeasti tulla ja mitä tässä vielä tapahtuukaan.

Kevättalven alku

Vanha kansa on usein laskenut kevättalven alkavaksi Matin päivästä joka on 24.2. Tänä vuonna kevättalvi alkoi ilmojen puolesta jo ajat sitten kun lämpötila on pyörinyt nollan kieppeillä lähes koko helmikuun.

Töistäkin huomaa, että hiljaisempi sydäntalven aika on mennyt ohi ja tekemistä riittää. Enimmäkseen puuhaa on suunnittelu rintamalla, vaan eipä niistä excel-taulukoista ja muista ole paljon kirjoittamista.

Välillä pitää päästä tekemään jotain käsillään. Niinpä kävimme läpi perunakellaria ja tutkailimme ensi kesän siemenperunoiden kuntoa. Potuilla ei näyttänyt olevan hätää ja saavat olla rauhassa kunnes keväällä on aika ottaa ne itämään.

 





  

Meillä on ollut viljelyssä kahta perunalajiketta, Kainuun mustaa ja Mantelia. Nämä molemmat ovat vanhoja maatiaslajikkeita ja meillä nämä ovat "perintöpottuja" joita on viljelty näillä tienoin ties kuinka kauan. 

Molemmat lajikkeet ovat hyvän makuisia, mutta Kainuun musta sijoittuu kirkkaasti herkkulajikkeiden joukkoon. Musta on erinomainen myös keitto-ominaisuuksiltaan, mutta Manteli ei kestä kovin hyvin pitkää keittämistä.

Viimekesän sato on säästetty suurelta osin siemeneksi joten ensi kesänä näitä sitten saa meiltä.

Vasemmalla Manteli (kutsutaan myös Puikula -nimellä) ja oikealla Kainuun musta

Heinäseipäitä

Saatiin kerran idea tehdä heinäseipäitä. Vielä ei ainakaan ole eläimiä jotka tarvitsisivat talveksi kuivaa heinää, mutta ihan maisemasyistä pitäisi olla kesällä muutama heinäseiväs niityllä.

Heinän seivästäminen on nykyisin katoavaa kulttuuria ja senkin vuoksi näitä haluttiin tehdä. Perinne ei kuitenkaan ole itse asiassa edes kovinkaan vanha. Itsellekin tuli hieman yllätyksenä, että heinää alettiin seivästää Suomessa vasta 1900-luvun alussa (Wikipedian mukaan).

Seipäät tehdään kuusesta, varmaankin koska sen rungon muoto on valmiiksi sopiva ja pihkainen kuusi on verrattain kestävää. Me keräsimme mummolasta hakkuulatvuksia, parempia seipäitä olisi
ehkä tullut pienistä näreistä, mutta nyt saatiin hyödynnetyksi hakkuutähteitä.

Rangat siloteltiin kirveellä ja kuorittiin vuoluraudalla. Kärki ja tyvi teroitettiin myös vuoluraudalla. Kuvassa lopputulosta, pitää nuita vielä vähän siloitella ja tappien reiät jäi vielä poraamatta. Jospa ne saadaan valmiiksi heinäkuuhun mennessä niin sitten laitetaan lisää juttua itse seivästämisestä.

Kasvihuoneen talvitarkastus

Remonttia pukkaa...

Kasvihuoneen muovit kestivät hyvin kaksi kesää, ensi kesäksi ne näkyy joutuvan uusimaan. Ihmeen hyvin ne kestivät kahden talven yli vaikka ei liene lumi ja pakkanen herkkua niille. Puurunko sen sijaan on vielä kasassa, tosin tämän talven lumet on niin vähissä, että ne nyt tuskin romahduttaa mitään rakennusta.

Meidän kasvihuoneemme on oikeastaan vain kausihuone koska siinä ei ole lämmitystä. Pääasiassa se on harrastuskäyttöä varten, kasvatamme siinä kesällä tomaatteja omaan käyttöön. Viime kesänä siellä kasvoi myös chilit jotka käytimme intilaisen mausteseoksen tekoon.

Viime kesä oli niin lämmin, että suurin osa chileistä ehti kypsyä kasvihuoneessa. Yleensä suurimman osan joutuu  keräämään vihreinä, pois hallalta turvaan. Kuvassa olevat chilit ovat vielä raakoja, ei tullut näköjään otettua kuvaa kypsistä vaikka komeita olivat.