Sivut

31. maaliskuuta 2015

Aurinkoisista pakkasista tuiskuiseen pääsiäiseen

Vielä kuusi päivää sitten mitattiin aamulla tällaisia pakkasia:


ja kerättiin pajunkissoja aurinkoisessa säässä. Nämä eivät vielä päässeet höyhenin koristelluiksi vaan lauantaina piti hakea oksia tuiskussa ja vesisateessa.



Lopputuloksena  syntyi kuitenkin värikkäitä vitsoja, joilla lapset kävivät toivottamassa naapureille ja mummolle tuoreutta ja terveyttä tulevaks vuodeks.


Huomenna eletään jo huhtikuuta ja parin kuukauden päästä pitäisi olla peltotyöt täydessä vauhdissa. Tällä hetkellä se tuntuu vielä kaukaiselta ajatukselta, kun katsoo ikkunasta ulos:

 Lunta tulee tuulen pöllyttämänä taivaan täydeltä ja vaakatasossa. Etelä-Suomessa kai puhutaan takatalvesta, mutta meillä voi todeta, että talvi vain jatkuu ja kiristää otettaan.


Sisällä pirtin lämmössä kasvu on kuitenkin päässyt hyvään vauhtiin ja chilit on koulitti omiin purkkeihinsa. Siinä niiden on hyvä kasvaa kunnes pääsevät kasvihuoneeseen. Pääsiäisen jälkeen onkin edessä lisää esikasvatusta, suurin osa yrteistä kylvetään huhti-toukokuussa.

14. maaliskuuta 2015

Hankikelejä


Yöpakkaset ovat kovettaneet lumet kovaksi hangeksi ja on koittanut kevättalven ja kevään yksi parhaista ajoista. Kestävä hanki antaa aivan poikkeuksellisen liikkumisen vapauden millaista ei ole muina vuodenaikoina. Suksilla pääsee nyt viilettämään ihan minne tahansa. Toisaalta kun hanki kestää kävellä niin se vapauttaa liikkumaan myös jalan.

Ei ole tullut oikeastaan aiemmin ajateltuakaan että talvella maastossa liikkuminen on täysin apuvälineiden, suksien tai lumikenkien, varassa. Nyt pääsee ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen kulkemaan omin jaloin metsässä. 

Erään illan hiihtolenkki vei meidän toisen kotijärven rantaan. Järvenselälle katsellessa mieli kiisi kauas aikojen taa. 

Ikiaikainen Kellojärvi, lukemattomat silmäparit ovat ehtineet katsella tätä maisemaa. Varhaisimmat ihmiset ovat saattaneet elellä näissä maisemissa jopa 10000 vuotta sitten. Varsin mahdollista, että joku on katsellut järveä juuri samalla kohtaa juuri samanlaisella hetkellä ja nähnyt järven tällaisena. Onko se sitten tapahtunut viime vuonna, kolmekymmentä vuotta, kaksi sataa vuotta vai viisi tuhatta vuotta sitten.


Konapinkosken niska on yksi monista paikoista mistä on löydetty merkkejä kivikauden elämästä. Sulana pysyvä kosken niska houkuttelee paikalle varhain saapuvia muuttavia vesilintuja. Linnut ovat houkutelleet paikalle kivikauden metsästäjän. Muuttolinnut ovat varmasti olleet hartaasti odotettuja tulijoita. Hartaasti niitä ja kevään tuloa odottaa jo itsekin, mutta eri syystä tietenkin. Istun sulan reunassa ja mietin istunko paikassa jossa joku istui tuhansia vuosia sitten katsellen taivaalle ja kuulostellen kuuluisiko jo joutsenen ääni jostain. Joutsenta ei kuulu, erämaa on vielä hiljainen.