Villiä ruokaa

Hortoilu, villiyrtit, villivihannekset, rakkaalla lapsella on monta nimeä ja luonnosta kerätty ruoka on nyt trendikästä. Meillä villiyrttejä on keräilty muutaman vuoden ajan ja näin keväällä pihalla on mukava katsella mitä maasta ensimmäisenä nousee. Etelä-Suomessa villiyrtit ovat olleet tarjolla jo pidempään, meillä ne ovat alkaneet nousta vasta viime viikkoina.

Viikonloppuna lähdin korin kanssa pihalle. Ajatuksena oli tehdä villivihannesmunakasta. Koriin löytyi poimulehteä, suolaheinää, koivun silmuja ja muutama maitohorsman verso sekä hieman siankärsämöä. Jokamiehen oikeudella ruohovartisia kasveja saa kerätä vapaasti, kunhan ei mene toisen pihalle. Puiden lehtien, käpyjen ja kerkkien keruu sen sijaan ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, vaan siihen tarvitaan maan omistajan lupa. Omasta pihakoivusta toki voi kerätä tuoreet silmut tai hiirenkorvat, vaikkapa salaatin koristeeksi. 

Hiirenkorvat koivussa, kuva vuodelta 2014

Näiden lisäksi lapset innostuivat keräämään juuri maasta työntyviä maitohorsmia, jotka tuotiin keittiöön. Isäntä niistä näppärästi taikoi herkullisen lisäkkeen; öljyssä paistetut ja balsamicolla maustetut maitohorsmat. Maukkaita ja rapeita olivat, vaikka eivät oikein lapsille maistuneet. Nuoret maitohorsman versot voi myös keittää ja tarjoilla parsan tavoin voisulan kanssa. 

Maitohorsman versoja.

 Villiyrttimunakkaan valmistus on helppoa:

Kerää noin kourallinen esimerkiksi suolaheinää, poimulehtiä, koivun silmuja ja maitohorsman versoja. Silppua yrtit hienommaksi, riko astiaan 2-3 munaa, lisää yrttisilppu ja loraus maitoa. Mausta ripauksella suolaa. Muita mausteita ei tarvita, jotta villiyrttien maku ja tuoreus pääsee oikeuksiinsa. Paista munakas pannulla, käytä loraus haluamaasi öljyä. 

Poimulehdestä parhaita ovat vielä osin avautumattomat lehdet.

Suolaheinä tuo kivasti makua myös tavallisen salaatin seassa.

Hedelmätarhan perustaminen

Ettei tekeminen varmasti loppuisi milloinkaan kesken, aloimme kevättalvella suunnitella hedelmätarhan istuttamista. Yksi omenapuu täällä oli jo meidän tänne asettuessa, mutta nyt sille istutetaan kavereita. Aluksi laitamme kolme omenapuuta, joista yksi on jo saatu maahan.

Lajikkeista kiinnostavimmilta tuntuvat vanhat perinteiset lajikkeet. Vanhaa puutarhakirjaa tutkiessa tulee vastaan kiehtovia omenalajikkeiden nimiä kuten Antonovka, Åkerö ja Sävstaholm. Nämä nimet vievät ajatukset välittömästi jonnekin 100-vuoden takaisiin kartanopuutarhoihin. Vai mitä muuta voisi tulla mieleen esim. Gyllenkrokin astrakaanista?

Kuhmossa eletään V-VI vyöhykkeellä joten lajikkeista menestyvät vain kestävimmät. Meidän paikka on V-vyöhykettä ja jopa suotuisammasta päästä eli olemme hyvinkin toiveikkaita omenasadon suhteen.

Viime syksynä ihastuimme Antonovka omeniin. Parasta niissä on hyvä säilyvyys. Kellarissa säilytettynä ne olivat täysin tuoreen veroisia ja herkullisia vielä tammikuussakin.

Edellä mainittuja lajikkeita on edelleen (tai jälleen) saatavissa taimistoista joten jonkun vuoden päästä ehkä saamme Antonovkat omasta hedelmätarhasta.Mieleisten lajikkeiden löytäminen näköjään vaatii kuitenkin useamman taimimyymälän koluamista.  

Jos puut menestyvät istutamme niitä lisää ja rikkaruohojen valtaama ja tuholaisten vaivaama vanha puutarhavadelmakasvusto saa väistyä hedelmäpuiden tieltä. Vattupehkoa on hoidettu; leikattu, lannoitettu ja tuettu mutta viime kesänäkään ei saatu ainoatakaan vattua.

Hedelmätarhan paikkaa, hävitettävä vattupehko jää vasemmalle kuvan ulkopuolelle.

Taimen mallaamista istutuskuoppaan. Lajikkeena 'Pirja' joka on VI-vyöhykkeellä asti menestyvä kesäomena.

Lumen alta paljastunutta

Sulavan lumen alta paljastuu kaikennäköistä. Esiin puskevat ruohosipulin ja rakuunan versot ovat mukava juttu. Koivupinon pohjimmaiset rungotkin paljastuivat sahattaviksi.

Tänä keväänä lumen alta paljastui myös ikäviä asioita. Myyrät olivat talven aikana mellastaneet pahasti masikkamaalla. Arviolta puolet mansikan taimista on syöty ja myllätty. Osassa syödyistä on onneksi säilynyt silmuja joten ne ehkä vielä toipuvat, mutta satoa niistä taitaa olla turha odottaa.

Syksyllä maahan jääneet persijan juuretkin olivat kelvanneet myyrille. Hämmästyttävän tarkaa työtä olivatkin tehneet, lieneekö tämä sitä "myyrän työtä" 

 

Lumet ovat sulaneet vauhdilla ja tulva alkaa olla korkealla. Järven vedetkin vapautuvat jo jään kahleista ja kohta pääsee laskemaan verkkoja.

Louhikoski, Vuosanka

Härmäjoki, Härmänkylä

Aittojärvi, Ala-Vieksi