Sivut

14. joulukuuta 2016

Vuoden lyhintä päivää kohti

Talvipäivän seisauksen lähestyessä auringon kaari taivaalla käy yhä lyhyemmäksi ja matalammaksi. Aurinko pilkistää esiin siinä kymmenen korvalla ja painuu mailleen kahden kieppeillä.

Oikean kaamoksen kokeakseen pitäisi kuitenkin mennä vielä monta sataa kilometriä pohjoisemmaksi,
harmi... aito kaamos on vielä itsellä kokematta.

Auringon laskettua kuu nousee valaisemaan lumista maisemaa. Nyt alkaa talvi olemaan parhaimmillaan sekä päivisin että öisin.

Aurinko kipuaa metsän ylle kello kymmenen aikaan... - sunrise at 10 a.m.

... ja painuu mailleen juuri ennen kahta - sunset at 2 p.m.


Auringon laskiessa tulee kuun vuoro - after the sunset comes the moon

Metsä kuutamossa - forest in moonlight

Yömaisema pihasta - winter night view from our front yard

3. joulukuuta 2016

Joulukiireitä

Aika vaan vierii vauhdilla ja mukana pitää yrittää pysyä. Talvi tuli ja kerran jo menikin, mutta nyt on saatu nauttia kauniista, lähes täydellisistä talvipäivistä.
Tosin tämäkin päivä meni sisätiloissa Kainuulaisella joulutorilla Kajaanissa. Kovasti puhuttiin Impilinnasta ja myytiin samalla jouluisia tuotteita. Mukava on tavata ihmisiä, mutta on se aika rankkaakin puuhaa. Huomenna jatketaan vielä samoissa merkeissä!

Myyntipöydän takana ahkeria opiskelijoita.

Joulutorille valmistauduttiin aikaisemmin tällä viikolla leipomalla reilut 500 piparia, katajanmarjalla maustettuja. Monta vuotta ovat nämä erikoispiparit olleet meillä myynnissä, mutta edelleen ne jaksavat yllättää ja hämmästyttää ihmisiä.

Katajanmarjapipareita joulumarkkinoille.

Joulunalusaika on melko kiireistä ja nyt kovalla tohinalla koitetaan tehdä mainoksia joululaatikoista. Jälleen kerran meiltä voi tilata herkulliset laatikot sekä sienisalaatin juuri ennen joulua. Nyt on hienot tilat ruokien valmistukseen sekä upeat puitteet niiden jakeluun! Lisätietoa laatikoista ja niiden tilaamisesta löytyy Ajankohtaista välilehdeltä.

3. marraskuuta 2016

Talvi tuli

Lumi ja pakkanen tekivät jo talven ja työt viljelyksillä loppuivat. Nyt on aikaa käydä läpi vaikka kesänmittaan otettuja kuvia. Tässä kokoelma kesämuistoja ja muutama lumikuva. Kesän kasvatuksista jäi itselle mieleen erityisesti vesimelonien onnistuminen ja iso tomaatti ja paprikasato. Muutenkaan kulunut kasvukausi ei ollut ollenkaan huono. Kamomilla vain epäonnistui kun kylvökset paahtuivat pilalle alkukesän kuivuudessa. Kaalikoiden määrä oli valtava, mutta sitten ne ihnmeeksi hävisivät ja kaalikasveistakin saatiin kelvollinen sato. Omenapuuut ja kirsikka kukkivat, mutta satoa niistä ei vielä tullut... ensi kesänä sitten, eikö niin?

Blogin päivitys on jäänyt tätänykyä aika satunnaiseksi, mutta siitä ei olla suinkaan luopumassa. Meitä voit seurata nyt myös Instagamissa (@mariheikura) jossa kuvien muodossa blogia nopeampaa someviestintää.


Erivärisiä porkkanoita

Männyntuoksuvalmuska (Tricholoma matsutake)

Perunoita 'Blue Congo'

Potut ja kurpitsat matkalla kellariin

Paprika 'Californian Wonder'

Chili 'Barak'

Tomaatti 'Tanskan vienti'

Munakoiso 'Rosa Bianca'

Vesimeloni ja herneitä

Etualalla salvia (Salvia officinalis)

Korianteri (Coriandrum sativum)



15. lokakuuta 2016

Metsän emännän aarrearkulla

Tänä kesänä ja syksynä tuli käytyä usein keräämässä aarteita metsästä eli siis sienestämässä. Mikäpä olikaan käydessä kun sienivuosi on ollut mitä parhain.

Runsas sienivuosi toi mukanaan monta mieluisaa yllätystä. Kanttarellejä löytyi vanhoilta vakiopaikoilta ja uusia paikkoja on löytynyt monta monituista. Vaaleaorakkaita löytyi kerättäväksi asti melkein jokaisesta sopivasta metsästä vaikka aiemmin niitä on näkynyt hyvin niukasti. Yllätyksenä tuli myös mustatorvisieni jotea en ole odottanut täältä löytäväni, mutta niin vain niitä näkyy Kuhmossakin olevan.

Suppilovahveroita on ollut paljon ja suppiksen sisarta, kosteikkovahveroa, on myös löytynyt monesta paikkaa. Kosteikkovahvero on hyvin suppilovahveron kaltainen sieni. Nimensä mukaan se kasvaa kosteilla paikoilla eli suorastaan soilla. Reheväkin paikan pitää olla koska ainakin täällä Kainuussa sitä löytää ravinteikkailta lettosoilta ja lehtokorvista. Mukavaa sinänsä että letoiltakin löytyy jotain kerättävää muuten kun ne tahtovat marjojen ja sienten puolesta olla aika huonoja paikkoja vaikkakin muuten ovat kasvilajistoltaan rikkaita ja arvokkaita. Mutta takaisin kosteikkovahveroon, sieni on suppilovahveron näköinen mutta jalka on keltaisempi ja lakin alapinta on sileä. Maultaan kosteikkovahvero on yhtä hyvä jos ei kohta parempi kuin suppilovahvero. Kosteikkovahvero on hyvin hankala huomata sammalten ja sarojen seasta ja yleensä sen huomaa vasta kun niiden päälle on tallannut ja sienten keltaiset jalat paistavat sammalikosta.

Parhaat sienet olemme laittaneet kuivuriin ja osa on jo saatu pussitettua, mutta melkoinen määrä kuivattua sientä odottaa vielä pussittamista myyntipakkauksiin. Tänään kävimme keräämässä vielä yhden satsin suppilovahveroita, mutta nyt saa sienten keruu olla, vaikka lumen sataisi, kiintiö on täynnä :)

Kosteikkovahvero (Cantharellus lutescens)

Suppilovahvero (Cantharellus tubaeformis)

Koralliorakas (Hericium coralloides) ei kuulu ruokasieniin, mutta on erikoinen ja harvoin nähty ilmestys
 
Kuusenherkkutatteja (Boletus edulis)
Vaaleaorakkaita (Hydnum repandum) ja mustatorvisieniä (Craterellus cornucopioides)
Valmiita pakkauksia

15. elokuuta 2016

Yöttömän yön jälkinäytös

Elokuuhun kun on ehditty niin valoisat kesäyöt ovat jo auttamatta taakse jääneitä. Öiden hämärryttyä ilmestyvät valaisevat yöpilvet hohtamaan yötaivaalle kuin yöttömän yön valoisana jälkinäytöksenä. Tuossa monjaana yönä tuli valvottua ja yöpilvien ilmestyttyä tuli kiire penkoa esiin kameran jalusta ja lähteä ulkoiluttamaan kameraa.

En rupea selostamaan tähän tarkemmin yöpilvistä kun pitäisi tiedot kuitenkin tarkastaa wikipediasta joten asiasta kiinnostuneet voivat lukea faktat sieltä itse :) -> Valaisevat yöpilvet

Valaisevia yöpilviä - Noctilucent clouds




27. heinäkuuta 2016

Sydänkesän hetkellä

Kesä on edennyt jo pitkälle ja eletään keskikesää, oikeastaan aivan sydänkesää ja pian kesä alkaa väistämättä kääntyä lopuilleen. Yöt ovat jo hämärtyneet ja iltaisin sumu on alkanut hiipiä pelloille. Öisen sumun jälkeen kaste majailee nurmikolla pitkälle aamupäivään. Haarapääskyn poikasetkin lähtivät jo pesästä ja hyvä niin, ehtivät vielä varttua ennen pitkää muuttomatkaa Afrikkaan.

Eletään parasta marja-aikaa ja pelloilta ja metsistä on kerättävissä kesän auringon paisteet marjoihin säilöytyneenä. Kuluva kesä on ollut oikein hyvä mansikan kannalta ja mustikkaakin on paikoin paljonlaisesti, vattuja ja viinimarjojakin tulee myös hyvin. Monta kertaa hävitystuomion saanut puutarhavattummekin teki tänävuonna hyvän sadon. Lakat vain ovat olleet vähissä mikä tietenkin on harmillista. Yllätyksenä tuli että myös mesimarja on tänäkesänä intoutunut marjomaan ihan kunnolla, siis ihan villi mesimarja.


Viljelysaralla aika on kulunut paljolti jo sadonkorjuuseen. Lehtien otsikoissa näkynyt "mansikkapaniikki" ei juuri näkynyt täällä paitsi meillä tahtoi olla paniikki miten saada kerättyä kaikki mansikat. Täytyy olla hyvillään että säät ovat tällä kertaa suosivat meitä.

Monien mausteyrttien korjuuaika on myös nyt käsillä. Oreganot ja mintut on jo kerätty ja seuraava suurempi urakka on persiljan ja tillin sadonkorjuu. 

Mesimarjoja (Rubus arcticus)
 
Väriminttu (Monarda sp.)
 
Ahkerat mehiläiset (Apis mellifera) keräävät satoa 


Kastehelmiä nurmikolla

23. kesäkuuta 2016

Keskikesän juhlaa

Hyvää Juhannusta kaikille blogin lukijoille!

Vauhdikas kevät on jatkunut pienen viileän jakson jälkeen mukavan lämpöisenä kesänä. Kaikki kasvaa ja kukkii vauhdilla. Vaikea oli löytää enää kuvattavaa perinteisistä juhannuksen kukkioista, mutta pajuprojektin koristeet saavat nyt toimia juhannustoivotuksena:


Mansikka kukkii komeasti ja ompa siellä jo raakileitakin kehittymässä.





Myös mehiläiset ahertavat ja jaoketta varten on uutta kalustoa ja uusi emo tilattuna!


22. toukokuuta 2016

Uusi kausihuone

Tämän kasvukauden suurin uusi hankinta on ollut uuden isomman kausihuoneen rakentaminen. Kausihuone rakentui alumiinisista kasvihuonekaarista. Aika komea tuli, vanha kasvihuone näyttää uuden rinnalla aika vaatimattomalta. Kausihuone rakennettiin oikeastaan muovia lukuunottamatta kierrätystavarasta. Kaaret hankittiin Sotkamosta ja haettiin kotiin syyskuisena täysikuun iltana ja nyt 8 kuukautta myöhemmin, täysikuun iltana, huone seisoo pellon reunassa taimien istuttamista odottamassa.

Kylvö ja istutustyöt ovat edenneet suunnilleen puoliväliin. Peltoon ovat päässeet ainakin sipulit, porkkanat, lantut ja perunat sekä yrteistä mm. persilja ja tilli. Viinimarjat kukkivat täyttä päätä ja mansikassa on jo nuppuja näkyvillä. Ilmat ovat olleet oikein suotuisat ja kasvukausi on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle. Hallakaan ei ole näköpiirissä, jospa sitä ei tulisikkaan. Kylvetyissä penkeissä ovat jo rikkaruohot itäneet ja saakin olla tarkkana etteivät ne pääse yllättämään, ne kun kasvavat yleensä paljon viljelykasveja vauhdikkaammin. Kaalikoita on näkynyt huolestuttavan paljon, kaalikasvit onkin syytä laittaa harson alle heti kylvön jälkeen, muuten koit hyökkäävät taimien kimppuun heti kun ne nostavat sirkkalehtensä maasta.

Paikka on valittu ja maa muokattu

"perustukset" tehtiin kakkosnelosesta. Tukevampiakin perustuksia on nähty.

Perustusten naulaamista

Välillä meno oli kuin paremmassakin kalasatamassa kun lokit vierailivat pellolla

Muovia vaille

Muovipaketin avaminen jännitti... onko huhtikuussa tilatussa paketissa oikeaa muovia?

Muovin laittaminen ei onnistu kovalla tuulella

Muovi kiinnitettiin ensiksi niiteillä ja niiden päälle naulattiin rimat jotka pitävät muovin paikallaan. Ovet vielä puuttuvat.

Vihreää on jo leikattavaksi asti