Sivut

30. maaliskuuta 2014

Aurinkoisten kevätpäivien puuhia

Viikonloppua on vietetty erilaisten kevättöiden merkeissä. En ole tainnut ennen haravoidan pihaa maaliskuussa! Aika märkä piha on vielä monin paikoin, mutta joistakin kohdista pääsi jo hyvinkin haravoimaan.

Pajukkoa on raivattu perinnebiotooppien hoitamiseksi. Osa pajukosta ja varsinkin suurimmat ja komeimmat jätetään mehiläisille kevätruuaksi. Vielä ei mehiläisiä ole, mutta ensi kesänä olisi tarkoitus mehiläistenhoitoa harjoitella.

Viime kesäisiä heiniä ja risujakin on tullut viikonlopun aikana poltettu ja ensimmäiset pyykit kuivuivat pihalla. Ihana saada taas raikkaita, ulkona kuivattuja pyykkejä. Kunhan ei tee näitä asioita samanaikaisesti.




















Otettiin koivun oksia kuistille maljakkoon. Saa nähdä kuinka pian niissä on kauniit hiiren korvat. Pajussa on jo pajunkissoja ja nekin koristavat keväisen asun saanutta kuistia.



















Kuvissa ei valitettavasti aurinkoisuus näy, kun illan tullen taivas meni jo pilveen. Auringosta on kuitenkin saatu viikonloppun nauttia. Lapset ovat myös innostuneet pyöräilystä tien sulettua ja se tietää äidille lenkkeilyä, mikä ei tietysti ole huono asia. 

21. maaliskuuta 2014

Valkosipulia siemenistä

Heti täytyy paljastaa, että valkosipulia ei voi lisätä siemenistä, vaan sitä kasvatetaan yleensä istuttamalla maahan valkosipulin kynsiä jotka kasvavat uusiksi sipuleiksi. Mistä tässä siis on kyse?

Valkosipuli tunnetaan vain viljeltynä kasvina. Se ei käytännössä tee siemeniä lainakaan, mutta kasvattaa kukkintovarren johon kehittyy siementen kaltaisia itusilmuja. Niin kynsien kuin itusilmujenkin kasvattamisessa on kyse kasvullisesta lisäämisestä. Nykyiset valkosipulit lienevät siis huikaisevan vanhoja klooneja jostain historian hämäristä.

 






Valkosipuli lienee menettänyt siementämiskykynsä viljelyn ja ihmisen suorittaman jalostuksen myötä. Toisaalta miksipä se tuhlaisikaan energiaa siementen valmistamiseen koska ihminen huolehtii sen lisääntymisestä. Onko valkosipuli huijannut meitä? Houkutellut herkullisuudellaan ja ulkoistanut lisääntymisensä ja geeniensä säilymisen meidän harteille. Jos kyse onkin nerokkaasta strategiasta?

No näitähän voi pohtia. Otin viime syksynä talteen muutaman kukintovarren itusilmuineen. Itusilmut olivat unohduksissa koko talven yläkerran portaikossa. Yllättäen ne eivät olleetkaan kuivuneet pilalle talven aikana ja niinpä päätin kylvää niitä. Kynsistä lisättynä valkosipuli ehtii valmistua yhdessä kesässä. Näistä, jos lähtevät kasvuun, voidaan odottaa satoa vasta kahden kasvukauden jälkeen.

13. maaliskuuta 2014

Sormet multaan...

Kevättalvi on jo ehtinyt niin pitkälle, että jälleen on aika aloittaa esikasvatus puuhat tulevaa kesää varten. Viikonloppuna kylvettiin purjoa ja chiliä ja samalla kertaa laitettiin juurtumaan rosmariinin pistokkaat.



Siementen ja multien kanssa puuhastelua onkin jo ehtinyt odotella. Talvi on tosin ollut tervetullut hengähdystauko viljelyssä. Jos lokakuussa, sadonkorjuun jälkeen, olisi pitänyt aloittaa heti kaikki viljelyt alusta niin tekemättä olisi jäänyt.

Laitellaan lisää esikasvatuskuulumisia kunhan kasvua alkaa näkymään.