Raskiiko näitä edes niittää?

Heinäkuussa kukkaniityt kukoistavat - tänäkin vuonna kylmästä huolimatta. Vuotuinen niittoaika on käsillä. Niityllä kulkiessa silmiin sattuu monenlaisia kauniita niittykasveja ja on vähän sääli kun ne joutuu niittämään. Pikkulaukku on valloittanut kasvutilansa niityn kuivimmalla ja matalakasvuisimmalta osalta. Hiirenvirna puolestaan kiipeilee kärhillään heinien korsia pitkin vähän tuoreemmissa kohdissa. Muita valtaa pitäviä kukkia ovat niittyleinikki, siankärsämö ja hiirenkeltanot.

Pikkulaukku (Rhinanthus minor)

Hiirenvirna (Vicia cracca)

Neljän niittokesän jälkeen koiranputki ja maitohorsma ovat huomattavasti vähentyneet. Päivänkakkaraa on noussut aivan uusiin kohtiin missä siitä ei aiemmin näkynyt merkkiäkään. Heinäseipäät niityllä hivelevät silmää ja kuivuvan heinän tuoksu tulee nenään pihatietä kulkiessa.

Seivästettyä heinää

Niin raskiiko näitä edes niittää? Kyllä raskii varsinkin kun niittäminen saa mesimarjat marjomaan.

Mesimarjan (Rubus arcticus) raakileita

Kukkia kasvimaalta

Aurinko ja reilut 15 astetta lämmintä riittävät tänä vuonna saamaan mielen aivan kesäiseksi. Illalla tuli käpsehdittyä kameran kanssa kasvimaalla ja tällaisia kukkia siellä nyt on:

Jättikurpitsa

Siperian ampiaisyrtti on meidän yrttimaan uusi tulokas.

Mansikka kukkii kovasti, toivottavasti ei halla vie marjoja heinäkuussa...

Ruohosipulista on yksi sato jo kerätty ja loput ovat jääneet kukkimaan.

Tuleekohan kesää?

Kylmä ja sateinen sää jatkuu vain, vaikka ollaan jo heinäkuussa. Tuntuu että rikkaruohot kyllä kasvavat, mutta muu ei juurikaan. Monivuotisista yrteistä, oreganosta ja piparmintusta on jo päästy keräämään satoa, mutta vihannespuolella ei vielä päästä tuoreen makuun. Ensimmäiset nippusipulit nostettiin eilen, mutta ovat ne kyllä aika pieniä.

Piparminttua uusilla kuivuriritilöillä.

Vähänkin aurinkoiset päivät, kun lämpötila  nousee edes lähelle 20 astetta, tuntuvat kesäisiltä. Valitettavasti niitä ei ole montaa ollut. Alkaa tulla jo epäilys, että tuleeko tämän kummempaa kesää tänävuonna ollenkaan.

Mehiläisilläkään ei ole kovin montaa lentopäivää ollut. Viimeksi pesillä käydessä hunajaa oli jonkin verran, mutta taitaa mennä mehiläisten omiin suihin ne hunajat. Viime vuoden yllätys hyvä sato ei taida toistua tänä vuonna... No, se oli kyllä tiedossa, että aina ei onnistu mehiläisten kanssa ja opetteluahan tämä edelleen on. Muutama kuva kevään lämpimistä päivistä ja mehiläisten hoidosta:

Mikko avaamassa mehiläispesää.

Mehiläisiä lentoaukolla.