Vuodenaika vaihtumassa

Parin viikon aurinkoinen ja lämmin sääjakso näyttäisi ennusteen mukaan tulevan loppuunsa. Pitkän odottamisen jälkeen on ollutkin mukava nauttia auringosta ja sopivasta lämmöstä, ei ole ollut liian kuuma. Tänään tyhjennettiin hunajat mehiläispesästä. Kylmä ja sateinen kesä vaati veronsa eikä hunajaa tullut kuin nimeksi. Täytyy kyllä olla todella tyytyväinen tähänkin vähään. Hunaja täytyi ottaa pesästä hieman keskeneräisenä koska kesän kääntyessä vääjäämättä kohti loppuaan on mehiläisten talviruokinta aloitettava jotta ne ehtivät varastoida kaiken talveksi tarvitsemansa sokerin.

Sääennuste näyttää vielä kolmea poutapäivää. Paljon on vielä poutaa tarvitsevaa tekemistä: maalaushommia, heinän niittoa ja kokoamista, kamomillan ja yrttien keräämistä ja mitä kaikkea lieneekään.

Lehtipuissa alkaa näkymään jo keltaisia lehtiä ja niityt ja suot alakavat saada nekin syksyn värejä. Kohta on syksy... kohta kaikki kukat ovat kukkineet, marjat kypsyneet ja muutkin kasvit kasvaneet sen minkä tänä kesänä kasvavat. Mummolan pässipojatkin ovat kasvaneet pienistä karitsoista vankoiksi pikkupässeiksi.

Pääskyset viettävät vielä viimeisiä kesäpäiviään pihapiireissä ilakoiden ennen kuin lähtevät pitkälle syysmuutolleen.

Kasvaa ne sittenkin...

Tämä kesä on kyllä ollut kummallinen ja voinee ihan rehellisesti todeta etten toista tällaista muista tai kaipaa. Kylmyydessä pitää mennä 1960-luvulle ennen kuin tätä kylmempi kesä löytyy. Lisäksi vettä on satanut enemmän kuin tarpeeksi. Yleensä loppukesästä omassa rannassa vesi on niin matalalla että lastenkin on siinä hankala uida ennen äkkisyvää, mutta tänä kesänä vesi ei ole paljon kevään tulvista laskenut. Lapsia ei ole kyllä viileä uimavesi haitannut, aina kun on vähänkin lämmintä ja aurinko paistaa, niin uimaan on päästävä... Pyykin kuivaaminenkaan ei ole monena päivän ulkona onnistunut. Hyvin suunniteltu mattojen pesu taitaa jäädä puolitiehen, kun ei niitäkään saa kuivaksi missään.

Mutta nyt valittaminen sikseen. Sää on mikä on eikä se voivottelemalla miksikään muutu. On tässä elokuun alkupuolella kuitenkin voinut todeta otsikon sanoin, että kasvaa ne sittenkin. Kaikkea on joutunut odottamaan tavallista pidempään, mutta suurimmasta osasta keväällä kelvetyistä vihanneksista ja juureksista tullaan satoa saamaan ihan kohtuullisesti.
Tässä pieni kuvasarja kasvimaan antimista:

Herne

Kamomilla

Kesäkurpitsa

Öljykurpitsa

Mansikka

Parsakaali

Punakaali

Tomaatti

Valkosipulin kukintovarsia

Raskiiko näitä edes niittää?

Heinäkuussa kukkaniityt kukoistavat - tänäkin vuonna kylmästä huolimatta. Vuotuinen niittoaika on käsillä. Niityllä kulkiessa silmiin sattuu monenlaisia kauniita niittykasveja ja on vähän sääli kun ne joutuu niittämään. Pikkulaukku on valloittanut kasvutilansa niityn kuivimmalla ja matalakasvuisimmalta osalta. Hiirenvirna puolestaan kiipeilee kärhillään heinien korsia pitkin vähän tuoreemmissa kohdissa. Muita valtaa pitäviä kukkia ovat niittyleinikki, siankärsämö ja hiirenkeltanot.

Pikkulaukku (Rhinanthus minor)

Hiirenvirna (Vicia cracca)

Neljän niittokesän jälkeen koiranputki ja maitohorsma ovat huomattavasti vähentyneet. Päivänkakkaraa on noussut aivan uusiin kohtiin missä siitä ei aiemmin näkynyt merkkiäkään. Heinäseipäät niityllä hivelevät silmää ja kuivuvan heinän tuoksu tulee nenään pihatietä kulkiessa.

Seivästettyä heinää

Niin raskiiko näitä edes niittää? Kyllä raskii varsinkin kun niittäminen saa mesimarjat marjomaan.

Mesimarjan (Rubus arcticus) raakileita

Kukkia kasvimaalta

Aurinko ja reilut 15 astetta lämmintä riittävät tänä vuonna saamaan mielen aivan kesäiseksi. Illalla tuli käpsehdittyä kameran kanssa kasvimaalla ja tällaisia kukkia siellä nyt on:

Jättikurpitsa

Siperian ampiaisyrtti on meidän yrttimaan uusi tulokas.

Mansikka kukkii kovasti, toivottavasti ei halla vie marjoja heinäkuussa...

Ruohosipulista on yksi sato jo kerätty ja loput ovat jääneet kukkimaan.

Tuleekohan kesää?

Kylmä ja sateinen sää jatkuu vain, vaikka ollaan jo heinäkuussa. Tuntuu että rikkaruohot kyllä kasvavat, mutta muu ei juurikaan. Monivuotisista yrteistä, oreganosta ja piparmintusta on jo päästy keräämään satoa, mutta vihannespuolella ei vielä päästä tuoreen makuun. Ensimmäiset nippusipulit nostettiin eilen, mutta ovat ne kyllä aika pieniä.

Piparminttua uusilla kuivuriritilöillä.

Vähänkin aurinkoiset päivät, kun lämpötila  nousee edes lähelle 20 astetta, tuntuvat kesäisiltä. Valitettavasti niitä ei ole montaa ollut. Alkaa tulla jo epäilys, että tuleeko tämän kummempaa kesää tänävuonna ollenkaan.

Mehiläisilläkään ei ole kovin montaa lentopäivää ollut. Viimeksi pesillä käydessä hunajaa oli jonkin verran, mutta taitaa mennä mehiläisten omiin suihin ne hunajat. Viime vuoden yllätys hyvä sato ei taida toistua tänä vuonna... No, se oli kyllä tiedossa, että aina ei onnistu mehiläisten kanssa ja opetteluahan tämä edelleen on. Muutama kuva kevään lämpimistä päivistä ja mehiläisten hoidosta:

Mikko avaamassa mehiläispesää.

Mehiläisiä lentoaukolla.

Pitkästä aikaa...

Hups, melkein kuukausi on vierähtänyt ilman päivityksiä. Mielessä on ollut ja ajatuksia kirjoittamisesta, mutta aikaa vaan ei ole löytynyt. Yhden jutun jo aloitinkin, mutta kesken se jäi, kun lomakin tuli väliin.

Viileydestä huolimatta kesä on luonnossa edennyt ja villiyrttien keruu on käynnissä parhaillaan. Tänään kerättiin teeyrteiksi mesimarjaa ja vadelmaa. Tarkoitus on kerätä vielä mustaherukkaa ja mesiangervoa ainakin.

Mesimarja, Rubus arcticus

 Vadelman lehdet laitettiin fermentoitumaan eli hiostumaan. Sillä tavoin teen maku vahvistuu ja esille tulee enemmän ja uudenlaisia aromeja. Väriltään fermentoitu tee on voimakkaampi kuin vain kuivatuista lehdistä valmistettu.

Vadelma, Rubus idaeus

Peltotyöt saatiin tehtyä ennen lomalle lähtöä, niin että kylvöt ja istutukset oli valmiina. Viikon lomailun jälkeen lähes kaikki oli itänyt, mutta hyvin ovet menestyneet rikkaruohotkin. Siinä onkin urakkaa seuraavaksi.

Kuivurikin on saatu käyttöön. Lipstikasta on kerätty ensimmäinen sato kuivuriin ja piparminttuakin voisi jo kerätä. Viime kesänä istutetut taimet ovat talvehtineet hyvin ja näyttivät toukokuussa tältä:

Piparminttu

 Nyt ne ovat kasvaneet jo ainakin kaksinkertaiseksi ja kerättävää siis olisi.

Villiä ruokaa

Hortoilu, villiyrtit, villivihannekset, rakkaalla lapsella on monta nimeä ja luonnosta kerätty ruoka on nyt trendikästä. Meillä villiyrttejä on keräilty muutaman vuoden ajan ja näin keväällä pihalla on mukava katsella mitä maasta ensimmäisenä nousee. Etelä-Suomessa villiyrtit ovat olleet tarjolla jo pidempään, meillä ne ovat alkaneet nousta vasta viime viikkoina.

Viikonloppuna lähdin korin kanssa pihalle. Ajatuksena oli tehdä villivihannesmunakasta. Koriin löytyi poimulehteä, suolaheinää, koivun silmuja ja muutama maitohorsman verso sekä hieman siankärsämöä. Jokamiehen oikeudella ruohovartisia kasveja saa kerätä vapaasti, kunhan ei mene toisen pihalle. Puiden lehtien, käpyjen ja kerkkien keruu sen sijaan ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, vaan siihen tarvitaan maan omistajan lupa. Omasta pihakoivusta toki voi kerätä tuoreet silmut tai hiirenkorvat, vaikkapa salaatin koristeeksi. 

Hiirenkorvat koivussa, kuva vuodelta 2014

Näiden lisäksi lapset innostuivat keräämään juuri maasta työntyviä maitohorsmia, jotka tuotiin keittiöön. Isäntä niistä näppärästi taikoi herkullisen lisäkkeen; öljyssä paistetut ja balsamicolla maustetut maitohorsmat. Maukkaita ja rapeita olivat, vaikka eivät oikein lapsille maistuneet. Nuoret maitohorsman versot voi myös keittää ja tarjoilla parsan tavoin voisulan kanssa. 

Maitohorsman versoja.

 Villiyrttimunakkaan valmistus on helppoa:

Kerää noin kourallinen esimerkiksi suolaheinää, poimulehtiä, koivun silmuja ja maitohorsman versoja. Silppua yrtit hienommaksi, riko astiaan 2-3 munaa, lisää yrttisilppu ja loraus maitoa. Mausta ripauksella suolaa. Muita mausteita ei tarvita, jotta villiyrttien maku ja tuoreus pääsee oikeuksiinsa. Paista munakas pannulla, käytä loraus haluamaasi öljyä. 

Poimulehdestä parhaita ovat vielä osin avautumattomat lehdet.

Suolaheinä tuo kivasti makua myös tavallisen salaatin seassa.