Sivut

5. syyskuuta 2014

Tattihuumaa

Eilen töistä tullessa päätin pistäytyä lupaavalla mäntykankaalla katsastamassa herkkutatteja. Ensin ei näkynyt mitään ja olin jo luovuttamassa. Sitten eteeni tuli yksi herkkutatti ja sitten toinen ja sitten lisää ja lisää. Juuri kun kori oli täyttymässä ja sienihulluus valtaamassa mielen tatit loppuivat kuin maan nieleminä. Metsä raotti aarrearkkuaan hetkeksi ja sulki sen uudelleen katsottuaan minun ottaneen jo riittävästi.

Kotona tatit saivat arvonsa mukaisen hellän käsittelyn.

männynherkkutatti (Boletus pinophilus)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti