Eilen töistä tullessa päätin pistäytyä lupaavalla mäntykankaalla
katsastamassa herkkutatteja. Ensin ei näkynyt mitään ja olin jo
luovuttamassa. Sitten eteeni tuli yksi herkkutatti ja sitten toinen ja
sitten lisää ja lisää. Juuri kun kori oli täyttymässä ja sienihulluus
valtaamassa mielen tatit loppuivat kuin maan nieleminä. Metsä raotti
aarrearkkuaan hetkeksi ja sulki sen uudelleen katsottuaan minun ottaneen
jo riittävästi.
Kotona tatit saivat arvonsa mukaisen hellän käsittelyn.
|
männynherkkutatti (Boletus pinophilus) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti