Sivut

22. toukokuuta 2016

Uusi kausihuone

Tämän kasvukauden suurin uusi hankinta on ollut uuden isomman kausihuoneen rakentaminen. Kausihuone rakentui alumiinisista kasvihuonekaarista. Aika komea tuli, vanha kasvihuone näyttää uuden rinnalla aika vaatimattomalta. Kausihuone rakennettiin oikeastaan muovia lukuunottamatta kierrätystavarasta. Kaaret hankittiin Sotkamosta ja haettiin kotiin syyskuisena täysikuun iltana ja nyt 8 kuukautta myöhemmin, täysikuun iltana, huone seisoo pellon reunassa taimien istuttamista odottamassa.

Kylvö ja istutustyöt ovat edenneet suunnilleen puoliväliin. Peltoon ovat päässeet ainakin sipulit, porkkanat, lantut ja perunat sekä yrteistä mm. persilja ja tilli. Viinimarjat kukkivat täyttä päätä ja mansikassa on jo nuppuja näkyvillä. Ilmat ovat olleet oikein suotuisat ja kasvukausi on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle. Hallakaan ei ole näköpiirissä, jospa sitä ei tulisikkaan. Kylvetyissä penkeissä ovat jo rikkaruohot itäneet ja saakin olla tarkkana etteivät ne pääse yllättämään, ne kun kasvavat yleensä paljon viljelykasveja vauhdikkaammin. Kaalikoita on näkynyt huolestuttavan paljon, kaalikasvit onkin syytä laittaa harson alle heti kylvön jälkeen, muuten koit hyökkäävät taimien kimppuun heti kun ne nostavat sirkkalehtensä maasta.

Paikka on valittu ja maa muokattu

"perustukset" tehtiin kakkosnelosesta. Tukevampiakin perustuksia on nähty.

Perustusten naulaamista

Välillä meno oli kuin paremmassakin kalasatamassa kun lokit vierailivat pellolla

Muovia vaille

Muovipaketin avaminen jännitti... onko huhtikuussa tilatussa paketissa oikeaa muovia?

Muovin laittaminen ei onnistu kovalla tuulella

Muovi kiinnitettiin ensiksi niiteillä ja niiden päälle naulattiin rimat jotka pitävät muovin paikallaan. Ovet vielä puuttuvat.

Vihreää on jo leikattavaksi asti

11. toukokuuta 2016

Pajuprojekti

Viime keväänä kesken jäänyt projekti on pitänyt saada tänävuonna valmiiksi. Kohta 1,5-vuotiaalle taapertajalle riittää pihamaalla vaaranpaikkoja muutenkin, joten yhden olen koittanut eliminoida ja samalla kaunistaa.
Vanhan kaivon ympärille oli rakennettu jo aikaisemmin pajukehikko, joka lahosi ja purin sen vuosi sitten pois. Ajattelin, että on aika tehdä uusi. Koitin oikaista työn alkuvaiheessa, mutta pitänee ottaa opikseen, ja todeta, että hyvä pohjatyö nopeuttaa muuta työtä. Siksi projekti jäi viime keväänä kesken ja silloin totesin, ettei pienimmäinen vielä liiku pihamaalla.
Tänä keväänä asia oli sitten uudelleen edessä ja nyt työ oli todellakin saatava valmiiksi. Ei auttanut kuin kerätä lisää paksuja pajuja ja laittaa loimet riittävät tiheään, ja johan alkoi punominenkin sujua.

Tästä se alkoi, tässä on vielä viime keväiset loimet, joita piti vähän täydentää.
 

Tiheämpään laitetut loimet.

Työn aloittamista hidasti alkuksi routa maassa. Auringon puolelle loimet sai jo hyvin kiinni, mutta varjon puolella maa oli vielä niin jäässä, että piti odotella sen sulamista joitakin päiviä.

Muutama kerros tukipunosta.

Ja tässä on lopputulos.
Itse punominen on lopulta aika nopeaa, mutta aikaa menee materiaalin hakuun pajukosta. Luonnonpajusta on oma haasteensa löytyy saman paksuisia ja suoria runkoja. Toisaalta näin isossa työssä pieni rosoisuus ei minusta haittaa.
Lopputulos näyttää melko vinolta, mutta täytyy puolustukseksi todeta, että maanpintakin on kaivon ympärillä varsin epätasainen.

Jonakin vuonna istutin tällaisen kehiko ympärille köynnöskrassia, mutta luonnon kukat kasvoivat paremmin, ja tukahduttivat krassiparat. Voi olla, että tänä vuonna annan metsäkurjenpolvien hoitaa aivan luonnollisesti tämän somistuspuolen.