Purjon kasvatusta

Föhn-tuulen antama varaslähtö kevääseen katkesi kylmään pohjoiseen ilmavirtaukseen. Lämmin ilmavirtaus painoi lumia ja soseutti hangen pinnan jonka pakkaset ovat nyt kovettaneet ja hiihtokelit ovat upeat. Kylmä sää mahtoi hyydyttää myös muuttolintujen matkanteon, mutta varis sentään on jo saapunut. Ulkona pakkanen kiristelee yölämpötilat vielä -15 asteen kieppeille, mutta sisällä lasin takana kasvukausi on jo käynnissä.

Helmikuun viimeisinä päivinä kylvetyt purjon siemenet ovat itäneet ja taimet ovat varttuneet jo koulittaviksi.

Koulittuja purjon taimia pääsiäisen tienoilla maaliskuun lopussa

Tänä keväänä kylvimme kolmea purjolajiketta: Herbstriesen 2, Bulgaarse renzen ja Titan. Purjoissa lajikkeella on väliä siihen millaista satoa saadaan. Yleisimmin lajikkeet jaotellaan kesä-, syksy- ja talvilajikkeisiin sen mukaan milloin ne valmistuvat sadonkorjuuseen. Vähemmälle huomiolle tuntuu jääneen muut ominaisuudet. Lajikkeiden välillä on melkoisia eroja valkoisen varsiosan pituudessa ja varren pituus vaikuttaa oleellisesti purjon käyttötapaan.

Meillä viljellyistä lajikkeista Herbstriesen 2 on osoittautunut lyhytvartiseksi ja mehevälehtiseksi. Se sopii siis hyvin salaatteihin ja sellaisille jotka pitävät enempi vihreistä lehdistä kuin vaaleasta varresta. Bulgaarse renzen puolestaan kasvattaa hyvin pitkän valkoisen varren josta saa mukavasti leikattua ison läjän kauniita purjorenkaita, lehtiä puolestaan on vähän. Titan -lajike jonka myös pitäisi olla pitkävartinen on tulevana kesänä viljelyssä ensimmäistä kertaa. Katsotaampa jos syksyllä laitetaan kaikki kolme lajiketta vertailuun jossa ominaisuudet tutkitaan. Marketeissa myytävät purjot näyttävät olevan pitkävartista tyyppiä, ehkä sen vuoksi, että vihreät lehdet tahtovat nahistua ja kellastua vihannestiskissä.

Purjon kasvuaika on pitkä ja kehitys hidasta. Esikasvatus on tarpeen vaikka Etelä-Suomessa suorakylvönkin sanotaan antavan satoa. Esikasvatetut taimet istutetaan toukokuussa vahvasti lannoitettuun maahan. Kahden kuukauden esikasvatuksen jälkeen taimet ovat edelleen kovin hentoisia, mutta pellossa kasvu on nopeaa.

Istutusvalmiita purjon taimia toukokussa

Korjuukokoista purjo alkaa olla elokuussa ja sen kasvukausi jatkuu myöhäissyksyyn asti. Suomea lauhkeammilla alueilla purjoa voidaan viljellä ympärivuotisena, se kestää pakkastakin, mutta Suomen talvi on sille turhan pitkä ja ankara. Kerran tosin yksi purjo jäi syksyllä korjaamatta ja keväällä se lähti uuteen kasvuun ja myöhemmin kasvatti kukkavarren.

Purjon varhaissatoa elokuussa

Purjon kasvatuksen päätepiste lokakuun puolivälissä (lajike Herbstriesen 2).

Kevään korvalla

Aurinko on muutamana päivänä paistanut jo oikein lämpimästi. Sisällä talossa on ollut suorastaan kuuma, mutta mukavaahan se on talven jälkeen. Ruuan päälle päiväettonetta makaillessa aurinko paistoi lämpimästi sängylle ja unen ja valveen rajamailla mieli liikkui jo kevään pälvillä ja korvissa kuului lintujen laulu. Kevät alkaa olla jo tosi lähellä vaikka varsinaisia kevään merkkejä ei ole vielä näkynytkään, mutta ei siihen ole enää kuin muutama viikko kun ensimmäiset muuttolinnut saattavat jo näyttäytyä. Sydäntalven hämyiset päivät, joulu ja pakkaset ovat jo aika kaukainen juttu.

Esikasvatus työt on jo aloitettu. Ensimmäisten joukossa kylvettiin pitkän kasvuajan vaativia yrttejä kuten rosmariinia ja laventelia. Pisimmän kasvuajan vaativat vihannekset kuten purjo ja juuriselleri on myös jo kylvetty, purjon taimet näkyvät jos nostelevaan päästään mullasta.

Kevään korvalla luonnossa näkee erikoisia liikkujia. Ne ovat kuin Muumi-tarinoiden näkymättömiä päästäisiä, ujoja ja erikoisia pikku olentoja, jotka tulevat esiin vain talvella. Kuvan lumivaaksiainen liikuskeli hyvää vauhtia hangella 5 asteen pakkasessa. Järven rannassa lumella näkyi hurjan paljon jäniksen ja oravan jälkiä, isompia otuksia siellä ei tällä kertaa ollut liikuskellut. Yhdet oravan jäljet päättyivät lumessa olevaan koloon joka johti maalle nostetun laiturin alle. Mitä lienee orava sieltä hakenut vai lieneekö kyseessä maaorava, en muista ennen nähneeni vastaavaa.

Lumivaaksiainen (Chionea sp.)

 

Puusta tulleet oravan jäljet päättyivät lumessa olevaan reikään.

Isommat lumessa liikkujat luottavat suksiin. Poikien hiihtelyä katsellessa tuli mieleen, että heille hiihtäminen on luonnollinen tapa liikkua paikasta A paikkaan B. Suurimmalle osalle ihmisistä hiihtäminen taitaa tänä päivänä olla kunto- tai kilpaurheilua tai sitten pakollinen paha johon koulussa joutuu nöyrtymään.