Sivut

21. maaliskuuta 2016

Purjon kasvatusta

Föhn-tuulen antama varaslähtö kevääseen katkesi kylmään pohjoiseen ilmavirtaukseen. Lämmin ilmavirtaus painoi lumia ja soseutti hangen pinnan jonka pakkaset ovat nyt kovettaneet ja hiihtokelit ovat upeat. Kylmä sää mahtoi hyydyttää myös muuttolintujen matkanteon, mutta varis sentään on jo saapunut. Ulkona pakkanen kiristelee yölämpötilat vielä -15 asteen kieppeille, mutta sisällä lasin takana kasvukausi on jo käynnissä.

Helmikuun viimeisinä päivinä kylvetyt purjon siemenet ovat itäneet ja taimet ovat varttuneet jo koulittaviksi.

Koulittuja purjon taimia pääsiäisen tienoilla maaliskuun lopussa
Tänä keväänä kylvimme kolmea purjolajiketta: Herbstriesen 2, Bulgaarse renzen ja Titan. Purjoissa lajikkeella on väliä siihen millaista satoa saadaan. Yleisimmin lajikkeet jaotellaan kesä-, syksy- ja talvilajikkeisiin sen mukaan milloin ne valmistuvat sadonkorjuuseen. Vähemmälle huomiolle tuntuu jääneen muut ominaisuudet. Lajikkeiden välillä on melkoisia eroja valkoisen varsiosan pituudessa ja varren pituus vaikuttaa oleellisesti purjon käyttötapaan.

Meillä viljellyistä lajikkeista Herbstriesen 2 on osoittautunut lyhytvartiseksi ja mehevälehtiseksi. Se sopii siis hyvin salaatteihin ja sellaisille jotka pitävät enempi vihreistä lehdistä kuin vaaleasta varresta. Bulgaarse renzen puolestaan kasvattaa hyvin pitkän valkoisen varren josta saa mukavasti leikattua ison läjän kauniita purjorenkaita, lehtiä puolestaan on vähän. Titan -lajike jonka myös pitäisi olla pitkävartinen on tulevana kesänä viljelyssä ensimmäistä kertaa. Katsotaampa jos syksyllä laitetaan kaikki kolme lajiketta vertailuun jossa ominaisuudet tutkitaan. Marketeissa myytävät purjot näyttävät olevan pitkävartista tyyppiä, ehkä sen vuoksi, että vihreät lehdet tahtovat nahistua ja kellastua vihannestiskissä.

Purjon kasvuaika on pitkä ja kehitys hidasta. Esikasvatus on tarpeen vaikka Etelä-Suomessa suorakylvönkin sanotaan antavan satoa. Esikasvatetut taimet istutetaan toukokuussa vahvasti lannoitettuun maahan. Kahden kuukauden esikasvatuksen jälkeen taimet ovat edelleen kovin hentoisia, mutta pellossa kasvu on nopeaa.

Istutusvalmiita purjon taimia toukokussa
Korjuukokoista purjo alkaa olla elokuussa ja sen kasvukausi jatkuu myöhäissyksyyn asti. Suomea lauhkeammilla alueilla purjoa voidaan viljellä ympärivuotisena, se kestää pakkastakin, mutta Suomen talvi on sille turhan pitkä ja ankara. Kerran tosin yksi purjo jäi syksyllä korjaamatta ja keväällä se lähti uuteen kasvuun ja myöhemmin kasvatti kukkavarren.


Purjon varhaissatoa elokuussa

Purjon kasvatuksen päätepiste lokakuun puolivälissä (lajike Herbstriesen 2).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti