Kevään korvalla

Aurinko on muutamana päivänä paistanut jo oikein lämpimästi. Sisällä talossa on ollut suorastaan kuuma, mutta mukavaahan se on talven jälkeen. Ruuan päälle päiväettonetta makaillessa aurinko paistoi lämpimästi sängylle ja unen ja valveen rajamailla mieli liikkui jo kevään pälvillä ja korvissa kuului lintujen laulu. Kevät alkaa olla jo tosi lähellä vaikka varsinaisia kevään merkkejä ei ole vielä näkynytkään, mutta ei siihen ole enää kuin muutama viikko kun ensimmäiset muuttolinnut saattavat jo näyttäytyä. Sydäntalven hämyiset päivät, joulu ja pakkaset ovat jo aika kaukainen juttu.

Esikasvatus työt on jo aloitettu. Ensimmäisten joukossa kylvettiin pitkän kasvuajan vaativia yrttejä kuten rosmariinia ja laventelia. Pisimmän kasvuajan vaativat vihannekset kuten purjo ja juuriselleri on myös jo kylvetty, purjon taimet näkyvät jos nostelevaan päästään mullasta.

Kevään korvalla luonnossa näkee erikoisia liikkujia. Ne ovat kuin Muumi-tarinoiden näkymättömiä päästäisiä, ujoja ja erikoisia pikku olentoja, jotka tulevat esiin vain talvella. Kuvan lumivaaksiainen liikuskeli hyvää vauhtia hangella 5 asteen pakkasessa. Järven rannassa lumella näkyi hurjan paljon jäniksen ja oravan jälkiä, isompia otuksia siellä ei tällä kertaa ollut liikuskellut. Yhdet oravan jäljet päättyivät lumessa olevaan koloon joka johti maalle nostetun laiturin alle. Mitä lienee orava sieltä hakenut vai lieneekö kyseessä maaorava, en muista ennen nähneeni vastaavaa.

Lumivaaksiainen (Chionea sp.)

 

Puusta tulleet oravan jäljet päättyivät lumessa olevaan reikään.

Isommat lumessa liikkujat luottavat suksiin. Poikien hiihtelyä katsellessa tuli mieleen, että heille hiihtäminen on luonnollinen tapa liikkua paikasta A paikkaan B. Suurimmalle osalle ihmisistä hiihtäminen taitaa tänä päivänä olla kunto- tai kilpaurheilua tai sitten pakollinen paha johon koulussa joutuu nöyrtymään.