Sivut

11. toukokuuta 2016

Pajuprojekti

Viime keväänä kesken jäänyt projekti on pitänyt saada tänävuonna valmiiksi. Kohta 1,5-vuotiaalle taapertajalle riittää pihamaalla vaaranpaikkoja muutenkin, joten yhden olen koittanut eliminoida ja samalla kaunistaa.
Vanhan kaivon ympärille oli rakennettu jo aikaisemmin pajukehikko, joka lahosi ja purin sen vuosi sitten pois. Ajattelin, että on aika tehdä uusi. Koitin oikaista työn alkuvaiheessa, mutta pitänee ottaa opikseen, ja todeta, että hyvä pohjatyö nopeuttaa muuta työtä. Siksi projekti jäi viime keväänä kesken ja silloin totesin, ettei pienimmäinen vielä liiku pihamaalla.
Tänä keväänä asia oli sitten uudelleen edessä ja nyt työ oli todellakin saatava valmiiksi. Ei auttanut kuin kerätä lisää paksuja pajuja ja laittaa loimet riittävät tiheään, ja johan alkoi punominenkin sujua.

Tästä se alkoi, tässä on vielä viime keväiset loimet, joita piti vähän täydentää.
 

Tiheämpään laitetut loimet.

Työn aloittamista hidasti alkuksi routa maassa. Auringon puolelle loimet sai jo hyvin kiinni, mutta varjon puolella maa oli vielä niin jäässä, että piti odotella sen sulamista joitakin päiviä.

Muutama kerros tukipunosta.

Ja tässä on lopputulos.
Itse punominen on lopulta aika nopeaa, mutta aikaa menee materiaalin hakuun pajukosta. Luonnonpajusta on oma haasteensa löytyy saman paksuisia ja suoria runkoja. Toisaalta näin isossa työssä pieni rosoisuus ei minusta haittaa.
Lopputulos näyttää melko vinolta, mutta täytyy puolustukseksi todeta, että maanpintakin on kaivon ympärillä varsin epätasainen.

Jonakin vuonna istutin tällaisen kehiko ympärille köynnöskrassia, mutta luonnon kukat kasvoivat paremmin, ja tukahduttivat krassiparat. Voi olla, että tänä vuonna annan metsäkurjenpolvien hoitaa aivan luonnollisesti tämän somistuspuolen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti