Sivut

27. heinäkuuta 2016

Sydänkesän hetkellä

Kesä on edennyt jo pitkälle ja eletään keskikesää, oikeastaan aivan sydänkesää ja pian kesä alkaa väistämättä kääntyä lopuilleen. Yöt ovat jo hämärtyneet ja iltaisin sumu on alkanut hiipiä pelloille. Öisen sumun jälkeen kaste majailee nurmikolla pitkälle aamupäivään. Haarapääskyn poikasetkin lähtivät jo pesästä ja hyvä niin, ehtivät vielä varttua ennen pitkää muuttomatkaa Afrikkaan.

Eletään parasta marja-aikaa ja pelloilta ja metsistä on kerättävissä kesän auringon paisteet marjoihin säilöytyneenä. Kuluva kesä on ollut oikein hyvä mansikan kannalta ja mustikkaakin on paikoin paljonlaisesti, vattuja ja viinimarjojakin tulee myös hyvin. Monta kertaa hävitystuomion saanut puutarhavattummekin teki tänävuonna hyvän sadon. Lakat vain ovat olleet vähissä mikä tietenkin on harmillista. Yllätyksenä tuli että myös mesimarja on tänäkesänä intoutunut marjomaan ihan kunnolla, siis ihan villi mesimarja.


Viljelysaralla aika on kulunut paljolti jo sadonkorjuuseen. Lehtien otsikoissa näkynyt "mansikkapaniikki" ei juuri näkynyt täällä paitsi meillä tahtoi olla paniikki miten saada kerättyä kaikki mansikat. Täytyy olla hyvillään että säät ovat tällä kertaa suosivat meitä.

Monien mausteyrttien korjuuaika on myös nyt käsillä. Oreganot ja mintut on jo kerätty ja seuraava suurempi urakka on persiljan ja tillin sadonkorjuu. 

Mesimarjoja (Rubus arcticus)
 
Väriminttu (Monarda sp.)
 
Ahkerat mehiläiset (Apis mellifera) keräävät satoa 


Kastehelmiä nurmikolla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti