Lumen keskeltä peltotöihin

Kevät on vihdoinkin saapunut tänne pohjolaan. Äitienpäivän ja seuraavan yön lumisade sekä seuraavan viikon vesisade saivat kevättulvan nousemaan hyvin lyhyessä ajassa. Se taas antoi meille aivan erityisen tilaisuuden tarkkailla muuttolintuja. Naapurin pelto ja takapiha muuttuivat varsinaiseksi lintukosteikoksi. 

 

15 minuuttia meni päästä pihasta pois 15.5.

Sänkipelto, josta jäi pieni läntti puimatta, tarjosi runsaasti syötävää. Joutsen pariskunta on viihtynyt siinä monet illat, samoin suuri parvi erilaisia pikkukahlaajia. Ehkä erikoisin näky oli kuitenkin suokukkojen soidenmenot, joita saatoimme katsella keittiön ikkunasta. Naapurilla oli kyllä vielä parempi näköala ”lintukosteikolle”. Rauhallisesti pellolla syövät mustat laiskat muuttuivat yhtäkkiä isohelttaisiksi ja ärhenteleviksi. 

Ennen kosteikon syntyä joutsenet etsivät ruokaa lumisateessa.

Nyt vesi on jo laskenut ja enimmät linnut lähteneet, mutta samaan aikaan kuivuvat myös omat peltomme ja työmaata riittää siellä. Viime kesänä kokeilimme laittaa mahdollisimman paljon kasveja muovikatteeseen kitkemisen vähentämiseksi, mutta opimme, että kaikkeen se ei ole hyvä. Tiukasti maassa olevien palsternakan nostaminen monivuotisen muovikatteen pienistä rei’istä oli vaikeaa syksyllä ja se päätettiin jättää kevääksi. Ei se kovin helppoa ollut nytkään. Päivän kaivelun jälkeen ämpärillinen palsternakkaa saatiin kuitenkin pellosta ylös ilman muovin rikkomista. Onpahan opittu taas yksi asia kantapään kautta. Palsternakkojen laadussa ei ollut mitään vikaa, joten saatiin tuoretta syötävää pellosta jo ennen kasvukauden kunnollista alkua! 

Palsternakat olivat hyvin säilyneet talven yli.

Meille on tullut myös uusi perheenjäsen, joka makaa juuri nyt tätä kirjoittaessani olkapäällä ja hurisee. Kissanpentu Vappu on hyvin kotiutunut ja kestää lasten riehumista ja riepotteluakin melko hyvin. Tavoite on tietysti saada myyrän pyytäjä pellolle, mutta ensimmäiset viikot tässä totutellaan toisiimme ihan sisätiloissa. 

Vappu kissa tyytyväisenä sylissä.

Mehiläiset ovat lähteneet lentoon nyt kun aurinko paistaa lämpimästi, vaikka lämpötila ei aivan 15 asteeseenkaan yllä. Viimekesäinen jaoke ei selviytynyt kylmästä ja pitkästä keväästä, joten yhdellä pesällä mennään taas. Iso pesä on kuitenkin vahva ja täynnä touhua.

Yksi työntäyteinen päivä on taas takana, mutta puolet sipuleista, porkkana, härkäpapu ja herneet ovat jo pellossa. Mansikkamaa on yksi suuri urakka, mille pitäisi myös ehtiä tekemään kevätsiivous. Tänä kesänä olemme molemmat palkkatyössä muualla, joten viljelyt hoidetaan mahdollisimma pienesti.

Kasvuvoimaa kasviksilla haettiin läheiseltä tallilta.

Juolavehnän kitkentää kinosten keskellä

Taimikasvatus on päässyt vauhtiin jo joitakin viikkoja sitten, mutta tänäänpä aloitin juolavehnän kitkemisen pellolla.
Tai no, ei  nyt ihan pellolla, mutta peltomullassa kuitenkin. Viime keväänä pystytetty kasvihuone on ollut talven muoveineen ja kasvihuoneessa oli jo ihan kesäisen lämmin tunnelma. Vähän piti lapioida lunta oven edestä, että sisään pääsi mukavasti, mutta sisällä tosiaan tuntui auringon paistaessa jo ihan kesäiseltä.
Nyt on vielä intoa repiä juolavehnän ja leinikkien juuria irti, Juhannuksen aikaan se alkaa tuntua jo työltä...

Tältä näyttää kasvihuoneen sisällä.

Ja tältä ulkopuolella.

Seinänvierustat etelän puolelta alkavat jo sulaa.

Kyllähän tuo aurinko saa jo paljon aikaiseksi, kun lämmintäkin on yli viisi astetta. Yöksi taitaa olla luvassa pientä pakkasta, joten pitänee aamulla käydä lapioimassa lumia mehiläispesän edestä. Pitää pörriäisten päästä kohta puhdistuslennolle, jos säät tästä vielä lämpenevät.

Muutamana päivän on ollut mukava ulkoilla, kun on päässyt hankia pitkin kulkemaan pelloilla, nyt taitaa se ilo olla ohi. Oltiin kaukaa viisaita ja käytiin jo viime viikolla hakemassa maljakkoon pajun oksat ensi sunnuntain virpomisia varten. Nyt niitä olisi aika vaikea hakea upottavasti hangesta, jota riittää puoleen reiteen. Pajunkissat muuten säilyvät hyvin maljakossa ilman vettä.
Instagrammista @mariheikura löytyy joitakin taimikasvatus- ja pajunkissakuvia.

Ensimmäiset kaksi kuukautta

Vuodesta on siis jo kulunut kaksi kuukautta. Kevättalvi on käsillä, Marin mielestä talven paras aika, minä en oikein tiedä kun joulukuun pimeyskin on mukavaa.

Lunta ei ole toistaiseksi ollut mitenkään erityisen paljon, mutta ihan viimepäivinä on lumipeite kuitenkin lihonut jo 70 sentin paksuuteen, johan tuo tuntuu että se ihan omiksi tarpeiksi riittäisi jo.

Pienellä riskillä jätimme uuden kaarikasvihuoneen  muovit talveksi paikoilleen vaikka lumikuormaa tietenkin oli odotettavissa. Tähän mennessä on saatu pidettyä kasvihuoneen päällys puhtaana lumesta eikä muovi ole päässyt repeämään tai kaaret taipumaan. Pientä hyötyliikuntaa siinä saa, mutta ei kyllä voi suositella, pari reikää on saatu muoviin aikaiseksi vaikka kuinka yrittää varovasti laipioda ja välillä ihan vain käsipelillä luoda lunta.

 

Syksyllä tarjouksesta ostetun luumupuun selvityminen jännittää, sitä kun ei voi tässä vaiheessa päällepäin nähdä onko se kunnossa. Riskillä tässäkin mennään eikä uskalla tätäkään vielä suositella kellekkään. Viimeaikoina kasvukauden lämpösummat ovat vain olleet paria kasvuvyöhykettä eteläisemmissä lukemissa niin jos sama meno jatkuisi niin tämä luumuhan saattaisi vaikka menestyä.

 

Eipä ole tänätalvena pakkasetkaan paljoa kurittaneet meidän luumupuuta tai muitakaan hedelmäpuita. Pitempiä kunnon pakkasia kun ei ole tänätalvena ollut. Ihmeellisiä pikapakastumisia ja sitten taas yhtänopeita lauhtumisia nämä on olleet tämän talven lämpötilat. Kävihän se pakkanen silloin loppiaisen aikaan lähempänä 40 astetta, mutta ei viikko kausia nekään pakkaset kestäneet.

Aurinkoisena päivänä aurinko jo sulattelee kuurat kuistin ikkunoilta ja kasvattelee jääpuikkoja räystäille. Vielä ei oikein kunnolla osaa odottaa kevättä niin nautitaan vielä talvesta.

Hyvää Uutta Vuotta

Kun vuoden 2017 ensimmäinen päivä kääntyi jo illaksi, niin on aika muistella mennyttä vuotta muutaman rivin verran. Vuosi 2016 oli kohtalaisen mukava, suuria vastoinkäymisiä ei ollut vaikka lasten, viljelyn ja muiden töiden yhteensovittaminen on edelleen ollut haastavaa. Tuotekehittely jatkui ja vihdoin onnistuttiin löytämään sopivat yrtit sopivassa suhteessa uuteen villiyrttiteehen jonka koe-erät saivat hyvää palautetta.

Ollaan siinä pisteessä että tuotekehittely on vienyt aikaa myyntituotteiden valmistukselta ja
on käynyt niin että osa tuotteista loppui jo ennen joulua. Kysynnän kasvu on yllättänyt positiivisesti, mutta tänä vuonna pitää oppia priorisoimaan tekemiset.

Osuuskunnan toimintaan laitettiin päälle isompi vaihde kun Kajaanin Seppälän Impilinna rakennus
saatiin käyttöön. Menneen vuoden aikana siellä ehdittiin tehdä ja järjestään monenmoisia juttuja. Osuuskunnan tarjoamiin palveluihin kannattaa käydä tutustumassa Impilinnan nettisivuilla www.impilinna.fi

Reko lähiruokapiirit (eli Rejäl konsumption) Kajaanissa ja Sotkamossa ovat tuoneet paljon uutta kysyntää kesän tuoretuotteille. Haasteena on kuitenkin pitkät etäisyydet kun aikaa ja rahaa menee niin paljon autolla ajeluun, mutta mukana pysytään.

Kiitos kaikille blogin, lukijoille  tutuille ja tuntemattomille, menneestä vuodesta 2016 ja menestystä tälle vuodelle 2017!