Ensimmäiset kaksi kuukautta

Vuodesta on siis jo kulunut kaksi kuukautta. Kevättalvi on käsillä, Marin mielestä talven paras aika, minä en oikein tiedä kun joulukuun pimeyskin on mukavaa.

Lunta ei ole toistaiseksi ollut mitenkään erityisen paljon, mutta ihan viimepäivinä on lumipeite kuitenkin lihonut jo 70 sentin paksuuteen, johan tuo tuntuu että se ihan omiksi tarpeiksi riittäisi jo.

Pienellä riskillä jätimme uuden kaarikasvihuoneen  muovit talveksi paikoilleen vaikka lumikuormaa tietenkin oli odotettavissa. Tähän mennessä on saatu pidettyä kasvihuoneen päällys puhtaana lumesta eikä muovi ole päässyt repeämään tai kaaret taipumaan. Pientä hyötyliikuntaa siinä saa, mutta ei kyllä voi suositella, pari reikää on saatu muoviin aikaiseksi vaikka kuinka yrittää varovasti laipioda ja välillä ihan vain käsipelillä luoda lunta.

 

Syksyllä tarjouksesta ostetun luumupuun selvityminen jännittää, sitä kun ei voi tässä vaiheessa päällepäin nähdä onko se kunnossa. Riskillä tässäkin mennään eikä uskalla tätäkään vielä suositella kellekkään. Viimeaikoina kasvukauden lämpösummat ovat vain olleet paria kasvuvyöhykettä eteläisemmissä lukemissa niin jos sama meno jatkuisi niin tämä luumuhan saattaisi vaikka menestyä.

 

Eipä ole tänätalvena pakkasetkaan paljoa kurittaneet meidän luumupuuta tai muitakaan hedelmäpuita. Pitempiä kunnon pakkasia kun ei ole tänätalvena ollut. Ihmeellisiä pikapakastumisia ja sitten taas yhtänopeita lauhtumisia nämä on olleet tämän talven lämpötilat. Kävihän se pakkanen silloin loppiaisen aikaan lähempänä 40 astetta, mutta ei viikko kausia nekään pakkaset kestäneet.

Aurinkoisena päivänä aurinko jo sulattelee kuurat kuistin ikkunoilta ja kasvattelee jääpuikkoja räystäille. Vielä ei oikein kunnolla osaa odottaa kevättä niin nautitaan vielä talvesta.