Satovuosi lopuillaan

Niin on taas tullut yksi kasvukausi päätökseensä ja satovuoden loppuhetket on käsillä. Syksyä vielä eletään, mutta talvikin on jo ilmoitellut itsestään. Hiukan on saatu nähdä ensilumia ja pakkasta on muutamina aamuina ollut ihan reippaasti. Kipakoiden pakkasöiden jälkeen säät vielä lämpenivät ja ilman herra antoi vielä lisäaikaa talveen valmistautuville.

Sadonkorjuut on tehty

Yrttiviljelmien satokausi päättyi, kun kasvihuoneessa kasvaneista rosmariinista ja laventelista kerättiin sato talteen. Pitkä aika on vierähtänytkin siitä kun ne keväällä kylvettiin sisälle esikasvatukseen. Rosmariinin ja laventelin kylvö tehtiin ensimmäisten joukossa jo 5. maaliskuuta. Kuivat yrtit otettiin ulos kuivurista 14. lokakuuta, aikaa kului siis 223 päivää eli yli 7 kuukautta. Uudet rosmariinit saa laittaa kasvamaan jo 143 päivän päästä. Totta puhuen ei kyllä yhtään kiinnosta edes ajatella seuraavan vuoden viljelyksiä, mutta eiköhän jo kohta Joulun jälkeen ala uuden kasvukauden innostunut odotus.

Tuotantotilat laitetaan talveksi kylmilleen.

Kesän sadosta on vielä osa purkittamatta. Muutamassa päivässä on sekin tehty ja kuivaamo pistetään talvikuntoon. Tuotteet varastoon, siivous, työkalut talviteloille, vesien sulkeminen ja hetken hengähdys hiljaa nurkassa istuen. Nenässä leijuu vielä kesän yrttien tuoksu.

Kesämuisto

Riisutaan kesä pois

Viime viikkoina on riisuttu kesää pois. Ajatus kesän "pois riisumisesta" tuli, kun aloimme raivaamaan pois sysyn kellastuttamaa humalakasvustoa kuistin seinänviereltä. Keräsimme talvteen humalan "käpyjä". Humalan kävyt eli emikukinnot sisältävät monia eteerisiä öljyjä sekä karvasaineita, parkkiaineita ja flavnoideja. Humala vaikutaa rauhoittavasti ja sitä voidaan käyttää mietona unilääkkeenä.

Viinimarjojakin on kerätty ja keitetty mehuksi. Kovin hyvää satoa ei tänä vuonna saatu, mutta jospa mehut riittäisivät talven yli. Marjat ovat kyllä olleet isoja ja helppoja kerätä, liekkö mehiläiset kuitenkin olleet pölytystä auttamassa, vaikka olikin niin kylmää alkukesästä.

Nokkosen siemenet, kuten nokkonen muutenkin on terveellinen lisä ruokavalioon. Siemenet muistuttavat hampun siementä ja niitä voi listätä vaikka sämpylätaikinaan, aamupuuroon tai jogurtin sekaan.

Pikkuhiljaa sato on korjattu ja säilötty talteen. Ohrapeltokin on jo sängellä ja ruiskukat kuivattuina varastossa. Säilötään kesä purkkiin, kuten lapset sanoivat suolakukkuja tehtäessä.

Niin alkaa kesä olla riisuttu pois, jäljellä jäävät enää ruskalehdet joiden riisuminen onkin luontoäidin vastuulla.

Vuodenaika vaihtumassa

Parin viikon aurinkoinen ja lämmin sääjakso näyttäisi ennusteen mukaan tulevan loppuunsa. Pitkän odottamisen jälkeen on ollutkin mukava nauttia auringosta ja sopivasta lämmöstä, ei ole ollut liian kuuma. Tänään tyhjennettiin hunajat mehiläispesästä. Kylmä ja sateinen kesä vaati veronsa eikä hunajaa tullut kuin nimeksi. Täytyy kyllä olla todella tyytyväinen tähänkin vähään. Hunaja täytyi ottaa pesästä hieman keskeneräisenä koska kesän kääntyessä vääjäämättä kohti loppuaan on mehiläisten talviruokinta aloitettava jotta ne ehtivät varastoida kaiken talveksi tarvitsemansa sokerin.

Sääennuste näyttää vielä kolmea poutapäivää. Paljon on vielä poutaa tarvitsevaa tekemistä: maalaushommia, heinän niittoa ja kokoamista, kamomillan ja yrttien keräämistä ja mitä kaikkea lieneekään.

Lehtipuissa alkaa näkymään jo keltaisia lehtiä ja niityt ja suot alakavat saada nekin syksyn värejä. Kohta on syksy... kohta kaikki kukat ovat kukkineet, marjat kypsyneet ja muutkin kasvit kasvaneet sen minkä tänä kesänä kasvavat. Mummolan pässipojatkin ovat kasvaneet pienistä karitsoista vankoiksi pikkupässeiksi.

Pääskyset viettävät vielä viimeisiä kesäpäiviään pihapiireissä ilakoiden ennen kuin lähtevät pitkälle syysmuutolleen.

Kasvaa ne sittenkin...

Tämä kesä on kyllä ollut kummallinen ja voinee ihan rehellisesti todeta etten toista tällaista muista tai kaipaa. Kylmyydessä pitää mennä 1960-luvulle ennen kuin tätä kylmempi kesä löytyy. Lisäksi vettä on satanut enemmän kuin tarpeeksi. Yleensä loppukesästä omassa rannassa vesi on niin matalalla että lastenkin on siinä hankala uida ennen äkkisyvää, mutta tänä kesänä vesi ei ole paljon kevään tulvista laskenut. Lapsia ei ole kyllä viileä uimavesi haitannut, aina kun on vähänkin lämmintä ja aurinko paistaa, niin uimaan on päästävä... Pyykin kuivaaminenkaan ei ole monena päivän ulkona onnistunut. Hyvin suunniteltu mattojen pesu taitaa jäädä puolitiehen, kun ei niitäkään saa kuivaksi missään.

Mutta nyt valittaminen sikseen. Sää on mikä on eikä se voivottelemalla miksikään muutu. On tässä elokuun alkupuolella kuitenkin voinut todeta otsikon sanoin, että kasvaa ne sittenkin. Kaikkea on joutunut odottamaan tavallista pidempään, mutta suurimmasta osasta keväällä kelvetyistä vihanneksista ja juureksista tullaan satoa saamaan ihan kohtuullisesti.
Tässä pieni kuvasarja kasvimaan antimista:

Herne

Kamomilla

Kesäkurpitsa

Öljykurpitsa

Mansikka

Parsakaali

Punakaali

Tomaatti

Valkosipulin kukintovarsia

Raskiiko näitä edes niittää?

Heinäkuussa kukkaniityt kukoistavat - tänäkin vuonna kylmästä huolimatta. Vuotuinen niittoaika on käsillä. Niityllä kulkiessa silmiin sattuu monenlaisia kauniita niittykasveja ja on vähän sääli kun ne joutuu niittämään. Pikkulaukku on valloittanut kasvutilansa niityn kuivimmalla ja matalakasvuisimmalta osalta. Hiirenvirna puolestaan kiipeilee kärhillään heinien korsia pitkin vähän tuoreemmissa kohdissa. Muita valtaa pitäviä kukkia ovat niittyleinikki, siankärsämö ja hiirenkeltanot.

Pikkulaukku (Rhinanthus minor)

Hiirenvirna (Vicia cracca)

Neljän niittokesän jälkeen koiranputki ja maitohorsma ovat huomattavasti vähentyneet. Päivänkakkaraa on noussut aivan uusiin kohtiin missä siitä ei aiemmin näkynyt merkkiäkään. Heinäseipäät niityllä hivelevät silmää ja kuivuvan heinän tuoksu tulee nenään pihatietä kulkiessa.

Seivästettyä heinää

Niin raskiiko näitä edes niittää? Kyllä raskii varsinkin kun niittäminen saa mesimarjat marjomaan.

Mesimarjan (Rubus arcticus) raakileita

Kukkia kasvimaalta

Aurinko ja reilut 15 astetta lämmintä riittävät tänä vuonna saamaan mielen aivan kesäiseksi. Illalla tuli käpsehdittyä kameran kanssa kasvimaalla ja tällaisia kukkia siellä nyt on:

Jättikurpitsa

Siperian ampiaisyrtti on meidän yrttimaan uusi tulokas.

Mansikka kukkii kovasti, toivottavasti ei halla vie marjoja heinäkuussa...

Ruohosipulista on yksi sato jo kerätty ja loput ovat jääneet kukkimaan.

Tuleekohan kesää?

Kylmä ja sateinen sää jatkuu vain, vaikka ollaan jo heinäkuussa. Tuntuu että rikkaruohot kyllä kasvavat, mutta muu ei juurikaan. Monivuotisista yrteistä, oreganosta ja piparmintusta on jo päästy keräämään satoa, mutta vihannespuolella ei vielä päästä tuoreen makuun. Ensimmäiset nippusipulit nostettiin eilen, mutta ovat ne kyllä aika pieniä.

Piparminttua uusilla kuivuriritilöillä.

Vähänkin aurinkoiset päivät, kun lämpötila  nousee edes lähelle 20 astetta, tuntuvat kesäisiltä. Valitettavasti niitä ei ole montaa ollut. Alkaa tulla jo epäilys, että tuleeko tämän kummempaa kesää tänävuonna ollenkaan.

Mehiläisilläkään ei ole kovin montaa lentopäivää ollut. Viimeksi pesillä käydessä hunajaa oli jonkin verran, mutta taitaa mennä mehiläisten omiin suihin ne hunajat. Viime vuoden yllätys hyvä sato ei taida toistua tänä vuonna... No, se oli kyllä tiedossa, että aina ei onnistu mehiläisten kanssa ja opetteluahan tämä edelleen on. Muutama kuva kevään lämpimistä päivistä ja mehiläisten hoidosta:

Mikko avaamassa mehiläispesää.

Mehiläisiä lentoaukolla.