Kevään merkkejä

Kevät on tainnut vihdoin tulla meillekin. Viime yönä heräsin outoon ääneen ja meni hetki ennenkuin unenpäpperöinen pää hoksasi että vesisadehan siellä ropisee vasten peltikattoa. Lumet hupenevat ja pälvipaikkoja alkaa näkyä vaikka lumimittari näytti vielä 50 senttiä. Piha on jo enimmäkseen sulanut eikä potkuri enää luista. Onkin aika viedä kesäteloille potkurit, kolat, pulkat, rattikelkat ja mitä kaikkea talvista tavaraa sitä onkaan. Lumi on mennyt jo pahasti soseeksi eikä hiihtäminen enää oikein onnistu joten suksetkin joutavat varastoon.

Maantie on sula ja polkupyörä on kaivettu talvivarastosta. Muuttolinnutkin ovat alkaneet saapua.
Murtosalmen sulapaikassa oli telkkiä, sinisorsia, isokoskeloita ja joutsenpari. Peipponen lauloi ja sepelkyyhky huhuili omaa soidin lauluaan. Eilisiltana pulisivat teeret jossain kauempana järven jäällä. Talvi on jo voitettu vaikka varmasti tulee vielä takatalvi jos ei useitakin.

Illalla innostuimme rakentelemaan halkoliiterissä. Neljä vanhaa pihakoivua on tullut talven mittaan kohta pilkottua haloiksi ja halkoröykkiö uhkaa valtautua liian laajaksi. Rakentelin eri halkojen erillään pitämiseksi aitaa. Aika suorahan tuosta tuli ilman vatupassiakin. Mari puolestaan alkoi rakentelemaan työtasoa taimikasvatuksen tarpeisiin.