Keskikesän juhlaa

Hyvää Juhannusta kaikille blogin lukijoille!

Vauhdikas kevät on jatkunut pienen viileän jakson jälkeen mukavan lämpöisenä kesänä. Kaikki kasvaa ja kukkii vauhdilla. Vaikea oli löytää enää kuvattavaa perinteisistä juhannuksen kukkioista, mutta pajuprojektin koristeet saavat nyt toimia juhannustoivotuksena:

Mansikka kukkii komeasti ja ompa siellä jo raakileitakin kehittymässä.

Myös mehiläiset ahertavat ja jaoketta varten on uutta kalustoa ja uusi emo tilattuna!

Uusi kausihuone

Tämän kasvukauden suurin uusi hankinta on ollut uuden isomman kausihuoneen rakentaminen. Kausihuone rakentui alumiinisista kasvihuonekaarista. Aika komea tuli, vanha kasvihuone näyttää uuden rinnalla aika vaatimattomalta. Kausihuone rakennettiin oikeastaan muovia lukuunottamatta kierrätystavarasta. Kaaret hankittiin Sotkamosta ja haettiin kotiin syyskuisena täysikuun iltana ja nyt 8 kuukautta myöhemmin, täysikuun iltana, huone seisoo pellon reunassa taimien istuttamista odottamassa.

Kylvö ja istutustyöt ovat edenneet suunnilleen puoliväliin. Peltoon ovat päässeet ainakin sipulit, porkkanat, lantut ja perunat sekä yrteistä mm. persilja ja tilli. Viinimarjat kukkivat täyttä päätä ja mansikassa on jo nuppuja näkyvillä. Ilmat ovat olleet oikein suotuisat ja kasvukausi on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle. Hallakaan ei ole näköpiirissä, jospa sitä ei tulisikkaan. Kylvetyissä penkeissä ovat jo rikkaruohot itäneet ja saakin olla tarkkana etteivät ne pääse yllättämään, ne kun kasvavat yleensä paljon viljelykasveja vauhdikkaammin. Kaalikoita on näkynyt huolestuttavan paljon, kaalikasvit onkin syytä laittaa harson alle heti kylvön jälkeen, muuten koit hyökkäävät taimien kimppuun heti kun ne nostavat sirkkalehtensä maasta.

Paikka on valittu ja maa muokattu

"perustukset" tehtiin kakkosnelosesta. Tukevampiakin perustuksia on nähty.

Perustusten naulaamista

Välillä meno oli kuin paremmassakin kalasatamassa kun lokit vierailivat pellolla

Muovia vaille

Muovipaketin avaminen jännitti... onko huhtikuussa tilatussa paketissa oikeaa muovia?

Muovin laittaminen ei onnistu kovalla tuulella

Muovi kiinnitettiin ensiksi niiteillä ja niiden päälle naulattiin rimat jotka pitävät muovin paikallaan. Ovet vielä puuttuvat.

Vihreää on jo leikattavaksi asti

Pajuprojekti

Viime keväänä kesken jäänyt projekti on pitänyt saada tänävuonna valmiiksi. Kohta 1,5-vuotiaalle taapertajalle riittää pihamaalla vaaranpaikkoja muutenkin, joten yhden olen koittanut eliminoida ja samalla kaunistaa.
Vanhan kaivon ympärille oli rakennettu jo aikaisemmin pajukehikko, joka lahosi ja purin sen vuosi sitten pois. Ajattelin, että on aika tehdä uusi. Koitin oikaista työn alkuvaiheessa, mutta pitänee ottaa opikseen, ja todeta, että hyvä pohjatyö nopeuttaa muuta työtä. Siksi projekti jäi viime keväänä kesken ja silloin totesin, ettei pienimmäinen vielä liiku pihamaalla.
Tänä keväänä asia oli sitten uudelleen edessä ja nyt työ oli todellakin saatava valmiiksi. Ei auttanut kuin kerätä lisää paksuja pajuja ja laittaa loimet riittävät tiheään, ja johan alkoi punominenkin sujua.

Tästä se alkoi, tässä on vielä viime keväiset loimet, joita piti vähän täydentää.

 

Tiheämpään laitetut loimet.

Työn aloittamista hidasti alkuksi routa maassa. Auringon puolelle loimet sai jo hyvin kiinni, mutta varjon puolella maa oli vielä niin jäässä, että piti odotella sen sulamista joitakin päiviä.

Muutama kerros tukipunosta.

Ja tässä on lopputulos.

Itse punominen on lopulta aika nopeaa, mutta aikaa menee materiaalin hakuun pajukosta. Luonnonpajusta on oma haasteensa löytyy saman paksuisia ja suoria runkoja. Toisaalta näin isossa työssä pieni rosoisuus ei minusta haittaa.
Lopputulos näyttää melko vinolta, mutta täytyy puolustukseksi todeta, että maanpintakin on kaivon ympärillä varsin epätasainen.

Jonakin vuonna istutin tällaisen kehiko ympärille köynnöskrassia, mutta luonnon kukat kasvoivat paremmin, ja tukahduttivat krassiparat. Voi olla, että tänä vuonna annan metsäkurjenpolvien hoitaa aivan luonnollisesti tämän somistuspuolen.

Villiyrtit tutuiksi ja käyttöön kurssin avulla

Haluaisitko käyttää villiyrttejä ruuanlaitossa, mutta et tiedä miten niitä käytetään tai et ole ihan varma tunnistatko kasvit oikein? Villiyrtit tutuiksi -kurssit tarjoavat apua näihin onglelmiin:
Kurssit
Kajaanissa Lehtovaaralla to 9.6.2016 iltakurssina
Kuhmossa Ala-Vieksillä la 12.6.2016

Opettelemme kurssilla 6-10 tavallisinta ravinnoksi kelpaavaa luonnonkasvia. Lisäksi käymme läpi kasvien keruun, käsittelyn ja käytön ruuan laitossa, mukaasi kurssilta saat reseptejä kokeiltavaksi kotikeittiössä. Kurssit tapahtuvat kokonaan maastossa ja kestävät 3 tuntia.

Lue lisää ja ilmoittaudu kurssille ostamalla kurssi verkkokaupasta.

Västäräkistä vähäsen

Kauan odotettu kevät on ollut täällä meilläkin jo hyvän aikaa. Tuntuu että se tuli ihan yllättäen ja kesken kaiken. Tosiaanko talvi jo meni ja mihin ihmeeseen se kului - koko pitkä talvi.

Pihasta ja pelloilta ovat lumet hävinneet jo lähes kokonaan vaikka takatalvi heitti päälle uuttakin lunta.  Muuttolinnut ovat ilmestyneet näihin maisemiin toinen toisensa perään, västäräkkikin jo ennätti tänne asti.

Takatalven aamu

Pelto ei ole vielä kokonaan sula joten peltotöihin ei vielä pääse. Routakin on vielä ihan pinnassa ja sulanut multa likomärkää. Parin viikon päästä tilanne voi olla jo toinen.

Mansikkapelto näyttää talven jäljiltä oikein hyvältä, myyrätuhoja ei ole tullut liioin ollenkaan. Edellisenä talvenahan myyrät mylläsivät kaikki masikkapehkot jotka tosin toipuivat ihmeen hyvin. Nyt kun ei tulisi enää kovia pakkasia niin mansikat pääsevät hyvin kasvun alkuun.

Yrttipenkkejäkin tutkittiin, mutta vielä ei näkynyt missään mitään kasvua, eikä ihmekkään kun lumet sulivat niistä pois vasta muutama päivä sitten.

Koska peltotöitä ei pääse tekemään on aikaa harvavoida vaikka lehtiä. Lehdet tosin kärrättiin pellolle joten miten sen nyt sitten ottaa, kuuluko se viljelytöihin.

Keväthavainnot:

15.3. varis
3.4. sepelkyyhky
4.4. lokki, peippo, pulmunen
10.4. telkkä, lapinharakka, mustarastas, räkättirastas
12.4. vihervarpunen
15.4. leppä kukkii
17.4. västäräkki

Peippo (Fringilla coelebs)

Purjon kasvatusta

Föhn-tuulen antama varaslähtö kevääseen katkesi kylmään pohjoiseen ilmavirtaukseen. Lämmin ilmavirtaus painoi lumia ja soseutti hangen pinnan jonka pakkaset ovat nyt kovettaneet ja hiihtokelit ovat upeat. Kylmä sää mahtoi hyydyttää myös muuttolintujen matkanteon, mutta varis sentään on jo saapunut. Ulkona pakkanen kiristelee yölämpötilat vielä -15 asteen kieppeille, mutta sisällä lasin takana kasvukausi on jo käynnissä.

Helmikuun viimeisinä päivinä kylvetyt purjon siemenet ovat itäneet ja taimet ovat varttuneet jo koulittaviksi.

Koulittuja purjon taimia pääsiäisen tienoilla maaliskuun lopussa

Tänä keväänä kylvimme kolmea purjolajiketta: Herbstriesen 2, Bulgaarse renzen ja Titan. Purjoissa lajikkeella on väliä siihen millaista satoa saadaan. Yleisimmin lajikkeet jaotellaan kesä-, syksy- ja talvilajikkeisiin sen mukaan milloin ne valmistuvat sadonkorjuuseen. Vähemmälle huomiolle tuntuu jääneen muut ominaisuudet. Lajikkeiden välillä on melkoisia eroja valkoisen varsiosan pituudessa ja varren pituus vaikuttaa oleellisesti purjon käyttötapaan.

Meillä viljellyistä lajikkeista Herbstriesen 2 on osoittautunut lyhytvartiseksi ja mehevälehtiseksi. Se sopii siis hyvin salaatteihin ja sellaisille jotka pitävät enempi vihreistä lehdistä kuin vaaleasta varresta. Bulgaarse renzen puolestaan kasvattaa hyvin pitkän valkoisen varren josta saa mukavasti leikattua ison läjän kauniita purjorenkaita, lehtiä puolestaan on vähän. Titan -lajike jonka myös pitäisi olla pitkävartinen on tulevana kesänä viljelyssä ensimmäistä kertaa. Katsotaampa jos syksyllä laitetaan kaikki kolme lajiketta vertailuun jossa ominaisuudet tutkitaan. Marketeissa myytävät purjot näyttävät olevan pitkävartista tyyppiä, ehkä sen vuoksi, että vihreät lehdet tahtovat nahistua ja kellastua vihannestiskissä.

Purjon kasvuaika on pitkä ja kehitys hidasta. Esikasvatus on tarpeen vaikka Etelä-Suomessa suorakylvönkin sanotaan antavan satoa. Esikasvatetut taimet istutetaan toukokuussa vahvasti lannoitettuun maahan. Kahden kuukauden esikasvatuksen jälkeen taimet ovat edelleen kovin hentoisia, mutta pellossa kasvu on nopeaa.

Istutusvalmiita purjon taimia toukokussa

Korjuukokoista purjo alkaa olla elokuussa ja sen kasvukausi jatkuu myöhäissyksyyn asti. Suomea lauhkeammilla alueilla purjoa voidaan viljellä ympärivuotisena, se kestää pakkastakin, mutta Suomen talvi on sille turhan pitkä ja ankara. Kerran tosin yksi purjo jäi syksyllä korjaamatta ja keväällä se lähti uuteen kasvuun ja myöhemmin kasvatti kukkavarren.

Purjon varhaissatoa elokuussa

Purjon kasvatuksen päätepiste lokakuun puolivälissä (lajike Herbstriesen 2).

Kevään korvalla

Aurinko on muutamana päivänä paistanut jo oikein lämpimästi. Sisällä talossa on ollut suorastaan kuuma, mutta mukavaahan se on talven jälkeen. Ruuan päälle päiväettonetta makaillessa aurinko paistoi lämpimästi sängylle ja unen ja valveen rajamailla mieli liikkui jo kevään pälvillä ja korvissa kuului lintujen laulu. Kevät alkaa olla jo tosi lähellä vaikka varsinaisia kevään merkkejä ei ole vielä näkynytkään, mutta ei siihen ole enää kuin muutama viikko kun ensimmäiset muuttolinnut saattavat jo näyttäytyä. Sydäntalven hämyiset päivät, joulu ja pakkaset ovat jo aika kaukainen juttu.

Esikasvatus työt on jo aloitettu. Ensimmäisten joukossa kylvettiin pitkän kasvuajan vaativia yrttejä kuten rosmariinia ja laventelia. Pisimmän kasvuajan vaativat vihannekset kuten purjo ja juuriselleri on myös jo kylvetty, purjon taimet näkyvät jos nostelevaan päästään mullasta.

Kevään korvalla luonnossa näkee erikoisia liikkujia. Ne ovat kuin Muumi-tarinoiden näkymättömiä päästäisiä, ujoja ja erikoisia pikku olentoja, jotka tulevat esiin vain talvella. Kuvan lumivaaksiainen liikuskeli hyvää vauhtia hangella 5 asteen pakkasessa. Järven rannassa lumella näkyi hurjan paljon jäniksen ja oravan jälkiä, isompia otuksia siellä ei tällä kertaa ollut liikuskellut. Yhdet oravan jäljet päättyivät lumessa olevaan koloon joka johti maalle nostetun laiturin alle. Mitä lienee orava sieltä hakenut vai lieneekö kyseessä maaorava, en muista ennen nähneeni vastaavaa.

Lumivaaksiainen (Chionea sp.)

 

Puusta tulleet oravan jäljet päättyivät lumessa olevaan reikään.

Isommat lumessa liikkujat luottavat suksiin. Poikien hiihtelyä katsellessa tuli mieleen, että heille hiihtäminen on luonnollinen tapa liikkua paikasta A paikkaan B. Suurimmalle osalle ihmisistä hiihtäminen taitaa tänä päivänä olla kunto- tai kilpaurheilua tai sitten pakollinen paha johon koulussa joutuu nöyrtymään.