Lauantai-illan tunnelmia

Kevät on parhaimmillaan ja lämpimänä iltana on mukava lämmitellä rantasaunaa touhukkaan päivän jälkeen. Siemenperunat on nostettu itämään, suurimmat esikasvatuskylvöt on saatu päätökseen ja kasvihuone on kunnostettu odottamaan taimien istutusta. Kaikenlaista pihanurmikon rapsuttelua ja risujen siivoamistakin on riittänyt.

Järveltä kuuluu kuikan huuto ja teeret pulisevat jossain kaukana suolla tai vielä jäässä olevalla järven lahdella. Lukemattomien pikkulintujen konsertti on parasta musiikkia kevät iltaan. Lintujen konsertoinnista huolimatta tyynen järven yllä lepää rauhaisa tunnelma.

Poikkeuksellisen läpimät ilmat ovat saaneet jäätkin osin lähtemään. Varmaankin ennätysaikaisin, kun jo huhtikuun puolella... Perheen uskaliaimmat kävivät jo heittämässä talviturkin rannan sulassa. Pieni kilpailu sai äidinkin päätymään järveen vauhdikkaasti ja pienimmäinen pulahti vähän heitti  talviturkin vahingossa kaatuessaan rantamatalaan. Ennen uimista kuului rannasta suuri molskahdus; ensimmäiset kutuhauetkin taitavat olla liikenteessä.

Soidinmenoja

Kerrankin sattui kolme asiaan samaan paikkaan ja aikaan eli minä itse, teeret ja kamera. Liikkuvasta lintukojusta kuvattu videonpätkä pellolla soivista teeristä. Kuvan laatu ei ole kummoinen, mutta tämä on lähinnä testivideo. Teerten ääni ei tarttunut videolle mutta sitä voi kuunnella vaikka täältä http://www.lintukuva.fi/aanet/tetrix.mp3

Valoisia iltoja ja kasvavia taimia

Viikko sitten siirrettiin kellot kesäaikaan ja sen jälkeen on saatu nauttia valoisista kevätilloista. Pihaa pääsi haravoimaan jo maaliskuun puolivälissä ja illat menevätkin aivan huomaamatta pihapuuhissa. Töiden jälkeen lapset haluavat jäädä suoraan ulos ja itselläkin pysyy mieli virkeämpänä, kun päivän sisällä olon jälkeen puuhailee illan pihamaalla.

Kasvimaata peittää edelleen ohut lumikerros, mutta pitää keksiä muuta puuhasteltavaa. Viime keväänä aloitin pajumajan teon pihalle. Sitä jatkoin niin kauan kunnes kasvimaalle pääsi ja sitten maja jäikin oman onnensa nojaan. Tänä keväänä huomaan kaikki virheet ja ongelmat majan teossa, joten innostus sen jatkamiseen on aika vähäinen. Sen sijaan olen keksinyt uuden puuha; aloin rakennella vanhoista laudoista kukkatelinettä. Kukkaruukutkin tulevat olemaan kierrätysmateriaalia, mutta enpä paljasta enempää. Katsotaan millainen on lopputulos ja laitan siitä sitten myöhemmin keväällä kuvan. Jos ei projektille käy samalla tavalla, kun pajumajalle...

Sunnuntaiaamuna ulkona odotti pieni yllätys. Kevät ei niin helpolla tulekaan ja maa oli valkoisena. Lunta oli ihan reilusti, kuten kuvasta näkyy. Edellisenä päivänä pihassa vielä näkyi nurmikko, silloin harjoiteltiin pyöräilyä.

Tämän kevää kokeilu on ollut kellarissa talvehtinut nokkosen juurakko. Iloisesti se on lähtenyt kasvamaan ämpärissä ja jo pääsisi tuoretta nokkosta maistelemaan!

Tomaatin taimet ovat kasvaneet mukavasti ja uusi kylvöjä pitää tehdä muutaman viikon välein. Ruusukaalit ja basilika kylvettiin tänä viikonloppuna. Muiden yrttien vuoro on sitten toukokuussa. 

Tässä on ne itusilmiusta lisätyt valkosipulit. Kuva ei ehkä näytä kummoiselta, mutta ainakin ne ovat lähteneet kasvamaan!

Ja istukkaista lisätyt valkosipulit ovat tämän näköisiä. Onhan näissä aika iso ero. Itusilmuista lisääminen ei ole hättäisen hommaa... Näistä voi odottaa hyvää satoa jo tänä vuonna!

Aurinkoisten kevätpäivien puuhia

Viikonloppua on vietetty erilaisten kevättöiden merkeissä. En ole tainnut ennen haravoidan pihaa maaliskuussa! Aika märkä piha on vielä monin paikoin, mutta joistakin kohdista pääsi jo hyvinkin haravoimaan.

Pajukkoa on raivattu perinnebiotooppien hoitamiseksi. Osa pajukosta ja varsinkin suurimmat ja komeimmat jätetään mehiläisille kevätruuaksi. Vielä ei mehiläisiä ole, mutta ensi kesänä olisi tarkoitus mehiläistenhoitoa harjoitella.

Viime kesäisiä heiniä ja risujakin on tullut viikonlopun aikana poltettu ja ensimmäiset pyykit kuivuivat pihalla. Ihana saada taas raikkaita, ulkona kuivattuja pyykkejä. Kunhan ei tee näitä asioita samanaikaisesti.

Otettiin koivun oksia kuistille maljakkoon. Saa nähdä kuinka pian niissä on kauniit hiiren korvat. Pajussa on jo pajunkissoja ja nekin koristavat keväisen asun saanutta kuistia.

Kuvissa ei valitettavasti aurinkoisuus näy, kun illan tullen taivas meni jo pilveen. Auringosta on kuitenkin saatu viikonloppun nauttia. Lapset ovat myös innostuneet pyöräilystä tien sulettua ja se tietää äidille lenkkeilyä, mikä ei tietysti ole huono asia. 

Valkosipulia siemenistä

Heti täytyy paljastaa, että valkosipulia ei voi lisätä siemenistä, vaan sitä kasvatetaan yleensä istuttamalla maahan valkosipulin kynsiä jotka kasvavat uusiksi sipuleiksi. Mistä tässä siis on kyse?

Valkosipuli tunnetaan vain viljeltynä kasvina. Se ei käytännössä tee siemeniä lainakaan, mutta kasvattaa kukkintovarren johon kehittyy siementen kaltaisia itusilmuja. Niin kynsien kuin itusilmujenkin kasvattamisessa on kyse kasvullisesta lisäämisestä. Nykyiset valkosipulit lienevät siis huikaisevan vanhoja klooneja jostain historian hämäristä.

 

Valkosipuli lienee menettänyt siementämiskykynsä viljelyn ja ihmisen suorittaman jalostuksen myötä. Toisaalta miksipä se tuhlaisikaan energiaa siementen valmistamiseen koska ihminen huolehtii sen lisääntymisestä. Onko valkosipuli huijannut meitä? Houkutellut herkullisuudellaan ja ulkoistanut lisääntymisensä ja geeniensä säilymisen meidän harteille. Jos kyse onkin nerokkaasta strategiasta?

No näitähän voi pohtia. Otin viime syksynä talteen muutaman kukintovarren itusilmuineen. Itusilmut olivat unohduksissa koko talven yläkerran portaikossa. Yllättäen ne eivät olleetkaan kuivuneet pilalle talven aikana ja niinpä päätin kylvää niitä. Kynsistä lisättynä valkosipuli ehtii valmistua yhdessä kesässä. Näistä, jos lähtevät kasvuun, voidaan odottaa satoa vasta kahden kasvukauden jälkeen.

Sormet multaan...

Kevättalvi on jo ehtinyt niin pitkälle, että jälleen on aika aloittaa esikasvatus puuhat tulevaa kesää varten. Viikonloppuna kylvettiin purjoa ja chiliä ja samalla kertaa laitettiin juurtumaan rosmariinin pistokkaat.

Siementen ja multien kanssa puuhastelua onkin jo ehtinyt odotella. Talvi on tosin ollut tervetullut hengähdystauko viljelyssä. Jos lokakuussa, sadonkorjuun jälkeen, olisi pitänyt aloittaa heti kaikki viljelyt alusta niin tekemättä olisi jäänyt.

Laitellaan lisää esikasvatuskuulumisia kunhan kasvua alkaa näkymään.

Outo talvi...

Nyt pitäisi alkaa talven parhaat hiihtokelit hangilla kevätauringossa, mutta näyttää siltä että lumet häviävät taivaan tuuliin. Vaikea on uskoa, että eletään vasta helmikuun loppua. Tällaisia maisemia pitäisi olla tavallaan vasta huhtikuussa. Täysin poikkeuksellista! Eihän kevät voi vielä oikeasti tulla ja mitä tässä vielä tapahtuukaan.