Raskiiko näitä edes niittää?

Heinäkuussa kukkaniityt kukoistavat - tänäkin vuonna kylmästä huolimatta. Vuotuinen niittoaika on käsillä. Niityllä kulkiessa silmiin sattuu monenlaisia kauniita niittykasveja ja on vähän sääli kun ne joutuu niittämään. Pikkulaukku on valloittanut kasvutilansa niityn kuivimmalla ja matalakasvuisimmalta osalta. Hiirenvirna puolestaan kiipeilee kärhillään heinien korsia pitkin vähän tuoreemmissa kohdissa. Muita valtaa pitäviä kukkia ovat niittyleinikki, siankärsämö ja hiirenkeltanot.

Pikkulaukku (Rhinanthus minor)

Hiirenvirna (Vicia cracca)

Neljän niittokesän jälkeen koiranputki ja maitohorsma ovat huomattavasti vähentyneet. Päivänkakkaraa on noussut aivan uusiin kohtiin missä siitä ei aiemmin näkynyt merkkiäkään. Heinäseipäät niityllä hivelevät silmää ja kuivuvan heinän tuoksu tulee nenään pihatietä kulkiessa.

Seivästettyä heinää

Niin raskiiko näitä edes niittää? Kyllä raskii varsinkin kun niittäminen saa mesimarjat marjomaan.

Mesimarjan (Rubus arcticus) raakileita

Kukkia kasvimaalta

Aurinko ja reilut 15 astetta lämmintä riittävät tänä vuonna saamaan mielen aivan kesäiseksi. Illalla tuli käpsehdittyä kameran kanssa kasvimaalla ja tällaisia kukkia siellä nyt on:

Jättikurpitsa

Siperian ampiaisyrtti on meidän yrttimaan uusi tulokas.

Mansikka kukkii kovasti, toivottavasti ei halla vie marjoja heinäkuussa...

Ruohosipulista on yksi sato jo kerätty ja loput ovat jääneet kukkimaan.

Tuleekohan kesää?

Kylmä ja sateinen sää jatkuu vain, vaikka ollaan jo heinäkuussa. Tuntuu että rikkaruohot kyllä kasvavat, mutta muu ei juurikaan. Monivuotisista yrteistä, oreganosta ja piparmintusta on jo päästy keräämään satoa, mutta vihannespuolella ei vielä päästä tuoreen makuun. Ensimmäiset nippusipulit nostettiin eilen, mutta ovat ne kyllä aika pieniä.

Piparminttua uusilla kuivuriritilöillä.

Vähänkin aurinkoiset päivät, kun lämpötila  nousee edes lähelle 20 astetta, tuntuvat kesäisiltä. Valitettavasti niitä ei ole montaa ollut. Alkaa tulla jo epäilys, että tuleeko tämän kummempaa kesää tänävuonna ollenkaan.

Mehiläisilläkään ei ole kovin montaa lentopäivää ollut. Viimeksi pesillä käydessä hunajaa oli jonkin verran, mutta taitaa mennä mehiläisten omiin suihin ne hunajat. Viime vuoden yllätys hyvä sato ei taida toistua tänä vuonna... No, se oli kyllä tiedossa, että aina ei onnistu mehiläisten kanssa ja opetteluahan tämä edelleen on. Muutama kuva kevään lämpimistä päivistä ja mehiläisten hoidosta:

Mikko avaamassa mehiläispesää.

Mehiläisiä lentoaukolla.

Pitkästä aikaa...

Hups, melkein kuukausi on vierähtänyt ilman päivityksiä. Mielessä on ollut ja ajatuksia kirjoittamisesta, mutta aikaa vaan ei ole löytynyt. Yhden jutun jo aloitinkin, mutta kesken se jäi, kun lomakin tuli väliin.

Viileydestä huolimatta kesä on luonnossa edennyt ja villiyrttien keruu on käynnissä parhaillaan. Tänään kerättiin teeyrteiksi mesimarjaa ja vadelmaa. Tarkoitus on kerätä vielä mustaherukkaa ja mesiangervoa ainakin.

Mesimarja, Rubus arcticus

 Vadelman lehdet laitettiin fermentoitumaan eli hiostumaan. Sillä tavoin teen maku vahvistuu ja esille tulee enemmän ja uudenlaisia aromeja. Väriltään fermentoitu tee on voimakkaampi kuin vain kuivatuista lehdistä valmistettu.

Vadelma, Rubus idaeus

Peltotyöt saatiin tehtyä ennen lomalle lähtöä, niin että kylvöt ja istutukset oli valmiina. Viikon lomailun jälkeen lähes kaikki oli itänyt, mutta hyvin ovet menestyneet rikkaruohotkin. Siinä onkin urakkaa seuraavaksi.

Kuivurikin on saatu käyttöön. Lipstikasta on kerätty ensimmäinen sato kuivuriin ja piparminttuakin voisi jo kerätä. Viime kesänä istutetut taimet ovat talvehtineet hyvin ja näyttivät toukokuussa tältä:

Piparminttu

 Nyt ne ovat kasvaneet jo ainakin kaksinkertaiseksi ja kerättävää siis olisi.

Villiä ruokaa

Hortoilu, villiyrtit, villivihannekset, rakkaalla lapsella on monta nimeä ja luonnosta kerätty ruoka on nyt trendikästä. Meillä villiyrttejä on keräilty muutaman vuoden ajan ja näin keväällä pihalla on mukava katsella mitä maasta ensimmäisenä nousee. Etelä-Suomessa villiyrtit ovat olleet tarjolla jo pidempään, meillä ne ovat alkaneet nousta vasta viime viikkoina.

Viikonloppuna lähdin korin kanssa pihalle. Ajatuksena oli tehdä villivihannesmunakasta. Koriin löytyi poimulehteä, suolaheinää, koivun silmuja ja muutama maitohorsman verso sekä hieman siankärsämöä. Jokamiehen oikeudella ruohovartisia kasveja saa kerätä vapaasti, kunhan ei mene toisen pihalle. Puiden lehtien, käpyjen ja kerkkien keruu sen sijaan ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, vaan siihen tarvitaan maan omistajan lupa. Omasta pihakoivusta toki voi kerätä tuoreet silmut tai hiirenkorvat, vaikkapa salaatin koristeeksi. 

Hiirenkorvat koivussa, kuva vuodelta 2014

Näiden lisäksi lapset innostuivat keräämään juuri maasta työntyviä maitohorsmia, jotka tuotiin keittiöön. Isäntä niistä näppärästi taikoi herkullisen lisäkkeen; öljyssä paistetut ja balsamicolla maustetut maitohorsmat. Maukkaita ja rapeita olivat, vaikka eivät oikein lapsille maistuneet. Nuoret maitohorsman versot voi myös keittää ja tarjoilla parsan tavoin voisulan kanssa. 

Maitohorsman versoja.

 Villiyrttimunakkaan valmistus on helppoa:

Kerää noin kourallinen esimerkiksi suolaheinää, poimulehtiä, koivun silmuja ja maitohorsman versoja. Silppua yrtit hienommaksi, riko astiaan 2-3 munaa, lisää yrttisilppu ja loraus maitoa. Mausta ripauksella suolaa. Muita mausteita ei tarvita, jotta villiyrttien maku ja tuoreus pääsee oikeuksiinsa. Paista munakas pannulla, käytä loraus haluamaasi öljyä. 

Poimulehdestä parhaita ovat vielä osin avautumattomat lehdet.

Suolaheinä tuo kivasti makua myös tavallisen salaatin seassa.

Hedelmätarhan perustaminen

Ettei tekeminen varmasti loppuisi milloinkaan kesken, aloimme kevättalvella suunnitella hedelmätarhan istuttamista. Yksi omenapuu täällä oli jo meidän tänne asettuessa, mutta nyt sille istutetaan kavereita. Aluksi laitamme kolme omenapuuta, joista yksi on jo saatu maahan.

Lajikkeista kiinnostavimmilta tuntuvat vanhat perinteiset lajikkeet. Vanhaa puutarhakirjaa tutkiessa tulee vastaan kiehtovia omenalajikkeiden nimiä kuten Antonovka, Åkerö ja Sävstaholm. Nämä nimet vievät ajatukset välittömästi jonnekin 100-vuoden takaisiin kartanopuutarhoihin. Vai mitä muuta voisi tulla mieleen esim. Gyllenkrokin astrakaanista?

Kuhmossa eletään V-VI vyöhykkeellä joten lajikkeista menestyvät vain kestävimmät. Meidän paikka on V-vyöhykettä ja jopa suotuisammasta päästä eli olemme hyvinkin toiveikkaita omenasadon suhteen.

Viime syksynä ihastuimme Antonovka omeniin. Parasta niissä on hyvä säilyvyys. Kellarissa säilytettynä ne olivat täysin tuoreen veroisia ja herkullisia vielä tammikuussakin.

Edellä mainittuja lajikkeita on edelleen (tai jälleen) saatavissa taimistoista joten jonkun vuoden päästä ehkä saamme Antonovkat omasta hedelmätarhasta.Mieleisten lajikkeiden löytäminen näköjään vaatii kuitenkin useamman taimimyymälän koluamista.  

Jos puut menestyvät istutamme niitä lisää ja rikkaruohojen valtaama ja tuholaisten vaivaama vanha puutarhavadelmakasvusto saa väistyä hedelmäpuiden tieltä. Vattupehkoa on hoidettu; leikattu, lannoitettu ja tuettu mutta viime kesänäkään ei saatu ainoatakaan vattua.

Hedelmätarhan paikkaa, hävitettävä vattupehko jää vasemmalle kuvan ulkopuolelle.

Taimen mallaamista istutuskuoppaan. Lajikkeena 'Pirja' joka on VI-vyöhykkeellä asti menestyvä kesäomena.

Lumen alta paljastunutta

Sulavan lumen alta paljastuu kaikennäköistä. Esiin puskevat ruohosipulin ja rakuunan versot ovat mukava juttu. Koivupinon pohjimmaiset rungotkin paljastuivat sahattaviksi.

Tänä keväänä lumen alta paljastui myös ikäviä asioita. Myyrät olivat talven aikana mellastaneet pahasti masikkamaalla. Arviolta puolet mansikan taimista on syöty ja myllätty. Osassa syödyistä on onneksi säilynyt silmuja joten ne ehkä vielä toipuvat, mutta satoa niistä taitaa olla turha odottaa.

Syksyllä maahan jääneet persijan juuretkin olivat kelvanneet myyrille. Hämmästyttävän tarkaa työtä olivatkin tehneet, lieneekö tämä sitä "myyrän työtä" 

 

Lumet ovat sulaneet vauhdilla ja tulva alkaa olla korkealla. Järven vedetkin vapautuvat jo jään kahleista ja kohta pääsee laskemaan verkkoja.

Louhikoski, Vuosanka

Härmäjoki, Härmänkylä

Aittojärvi, Ala-Vieksi