Extreme rantaelämää

Tammikuu panee parastaan ja säätyyppi tuntuu aika siperialaiselta. Kuutamoisena pakkasiltana lämmiteltiin rantasaunaa vaikka olosuhteet taisivat olla aika extremeä. Ei kylmä näy olevan mikään este saunan lämmöstä nauttimiselle kun siitä ei ajatuksissaan tee itselleen estettä.

Rantaelämä on tähän aikaan vuodesta vähän erilaista kuin kesällä. Pakkanen oli niin kova ettei lumi edes sulanut saunan lattialta vaikka löylyt kyllä olivat sopivan kipakat. Löyly- ja pesuvesi piileksii puolimetrisen jääkannen alla ja avanto ehti mennä ohueen jäähän vedenhakukertojen välissä. Tarvinneko edes sanoa, että shampoot olivat umpijäässä.

Hurja on myös se 100 asteen lämpötila ero kun työntyy löylystä ulos jäähylle. Kai sitä on jonkin asteen hullu, mutta enpä keksi toista paikkaa maailmassa missä tämän illan olisin viettänyt mieluummin kuin kuhmolainen järven rannalla kuutamossa 34 asteen pakkasessa.

Loppiaisen seutuna

Loppiaisen seudun pakkasilla on ollut mukava ulkoilla ja aurinkoakin on nähty. Vielä se paistaa kovin matalalta ja kelmeänä eikä päivän pitenemistä ole vielä huomattavissa. Järven jää oli omassa rannassa sopivan sileä luisteluun eikä luntakaan ole liiaksi. Monena talvena jää on ollut liian röpelöistä luisteluun tai lunta mahdoton määrä. Näitä poikia ei näy pakkaset hetkauttavan ja tarkeneehan sitä kun vain pukee lämmintä ylle eikä seiso tumput suorana.

Arktiset pojat

Kesällä niityiltä niitettyjä heiniä jäi jonkun verran seipäille kun kaikkia ei ehtinyt ajaa metsään maatumaan. Kun ei ole mitään kotieläimiä niin heinistä eroon pääseminen on hiukan haasteellista. Helpoiten niistä pääseen eroon polttamalla. Heinien pitää vain olla kuivia ja kelin sellainen ettei heiniä polttaessaan tule käräyttäneeksi mitään mikä ei saisi palaa (metsää, rakennuksia, kottikärryjä jne.), tämä yhtälö on usein hieman haasteellinen.

Pakkanen kuivatti seipäille jääneet heinät rutikuiviksi joten olosuhteet olivat mitä otollisimmat heinien hävittämiselle. Korkillinen bensaa vain avuksi niin iloisestihan ne paloivat. Heikko pohjoisviima levitti heinien tuhkat laajalle ja pelto sai samalla hiukan tuhkalannoitusta.

Heinien hävitystä

Heinien kuskaaminen ulkona pakkasella tuntui aluksi vähän oudolta. Toisaalta ennen vanhaan kuivat heinät säilöttiin heinälatoihin ja heinäsuoviin kauaskin taloista, ja joista ne ajettiin kotiin talven mittaan eli ajankohta onkin juuri oikea heinän ajoon.

Hyvää Uutta Vuotta

Vuosi 2015 on kulunut viimeisen päivänsä iltaan. Kulunut vuosi on ollut aika raskas, mutta myös antoisa. Kesän kylmyys ja jatkuvat vesisateet eivät oikein suosineet meidän viljelyksiä ja moni sato epäonnistui täydellisesti. Positiivisena yllätyksenä mansikoiden onnistuminen hipoi täydellisyyttä vaikka ennakko-odotukset olivat jotain ihan muuta. Sen on joutunut huomaamaan että tällaisen toiminnan pyörittäminen kolmen pienen lapsen kanssa ei ole helppoa. Kaikkea ei yksinkertaisesti ehdi tai jaksa tehdä. Antoisaa on ollut huomata että meidän viljelytouhut ja osuuskunnan toiminta jatkavat edistymistään. Tulevalle vuodelle riittää edelleen uutta kehiteltävää ja kokeiltavaa.

Kiitos kuluneesta vuodesta ja toivotamme kaikille Hyvää Uutta Vuotta 2016!

Jouluntunnelmaa etsimässä

Harvinainen auringonpaiste

Edellisessä päivityksessä odoteltiin talven tuloa. No nyt talvi on tullut lumen muodossa jo useaan otteeseen. Järvikin jäätyi ja suli ja taas jäätyi. Auringonpaisteiset hetket ovat olleet vähissä, eikä kuuta ja tähtiäkään ole päässyt juuri näkemään. Lauhoista keleistä näkyy olevan se etu, että yllättäen kasvimaalta saa edelleen tuoretta satoa, lieneekö ensimmäinen kerta kun vielä joulukuun puolella. Muutama punakaali oli jäänyt pellolle ja ne olivat vielä täysin käyttökelpoisia.

Tuoretta punakaalia pellolta joulukuussa

Joulukuu on jo huomaamatta edennyt lähes puoliväliin ja yksiä myyjäisiä lukuun ottamatta joulunalusajan myyntitapahtumat on käyty. Tulevat myyjäiset ovat Kuhmossa Kuhmo-talolla 12.12. klo 11-14. Toinen joulunalusajan tapahtuma on jouluruokatilausten valmistaminen. Jos olet Kuhmon tai Kajaanin suunnalla ja valmiit jouluruuat kiinnostavat niin vilkaiseppa valikoima ja tilausohjeet tämän blogin Ajankohtaista -sivulta.

Vesisateisena iltana leipominen vie ajatukset vähäksi aikaa pois ankeasta säästä ja joulutunnelman voi löytää sateesta huolimatta. Eilen leivottiin jouluista hedelmäkakkua vanhan reseptin mukaan. Vaikka lähiruoka on meidän juttu, niin joululeivonnaisiin tulee käytettyä kuivahedelmiä ja mausteita, joita ei voida täällä tuottaa, eikä siten pitää lähiruokana. Kuivahedelmät, mausteet ja pähkinät ovat kuuluneet suomalasiin juhliin ja varsinkin jouluun jo kohta satoja vuosia. Perinteitä on mukava noudattaa, mutta toisaalta voisihan sitä kakkun laittaa kuivattuja marjoja tai omenoitakin.

Seuraavassa kuitenkin värikkään perinteisen hedelmäkakun resepti. Kuivattuja hedelmiä voi käyttää muitakin kuin reseptissä olevia, vaikka sitä mitä sattuu kaapista löytymään. Hasselpähkinät voi korvata mantelirouheella.

Joulun hedelmäkakku

250 g rasvaa
2,5 dl sokeria
4-5 munaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

100 g kuivattuja aprikooseja
100 g sokeroituja kirsikoita
2 dl rusinoita
1 dl sukaatteja
100 g hasselpähkinä rouhetta

kanelia ripaus tai enemmäkin maun mukaan


Pilko aprikoosit ja kirkikat pienemmiksi.

Mittaa vehnäjauhot ja sekoita niihin leivinjauhe ja kaneli.

Sekoita kuivahedelmät keskenään ja jauhota ne pienellä määrällä edellä tehtyä jauhoseosta.

Vaahdota rasva ja sokeri. Sekoita joukkoon yksitellen munat, viimeisten munien väliin voi laittaa jo jauhojakin.
Sekoita loput jauhot taikinaan. Lisää jauhojen jälkeen hasselpähkinärouhe, jauhotetut hedelmät ja viimeisenä maito. Sekoittele kääntelemällä tasaiseksi taikinaksi.

Voitele kakkuvuoka rasvalla ja jauhota vehnäjauhoilla tai korppujauholla. Kippaa taikina vuokaan ja paista uunin alatasolla n. 160 C n. 1 tunti. Kokeile kakun kypsyys hammastikulla.

Valmiin kakun voi kostuttaa meheväksi sokeriliemellä jota voi maustaa vaikkapa rommilla.

Lunta odotellessa

Kylläpä nyt marraskuu pistää parastaan kun on tosissaan harmaata, märkää ja pimeää. Lunta ja talventuloa odotellessa sitä miettii marraskuun merkitystä... onko siinä mitään hyvää? Märkyys ja pimeys ei houkuttele tekemään mitään ulkotöitä. Joulua ei vielä kannata alkaa valmistelemaan eikä huvitakaan kun ei ole lunta. Luonnossakaan ei tunnu olevan juuri nähtävää kun kesän kukat ovat kukkineet ja syksyn lehdet varisseet. Eipä ihme että koko kuukausi on saanut nimensä kuolemaan tai kuolleeseen viittaavasta "marras" -sanasta niin hyvin se sopii tähän hetkeen kun pelloilla ja metsissä ei tunnu olevan juuri mitään elämää. Marraskuun hyvä puoli on kuitenkin sen suoma hengähdystauko syystöiden ja joulun ajan kiireiden väliin. Pitkästä aikaa ehtii vaikka katsomaan elokuvia tai tekemään ihan vain omia juttuja.

Marraskuista harmautta

Satovuosi lopuillaan

Niin on taas tullut yksi kasvukausi päätökseensä ja satovuoden loppuhetket on käsillä. Syksyä vielä eletään, mutta talvikin on jo ilmoitellut itsestään. Hiukan on saatu nähdä ensilumia ja pakkasta on muutamina aamuina ollut ihan reippaasti. Kipakoiden pakkasöiden jälkeen säät vielä lämpenivät ja ilman herra antoi vielä lisäaikaa talveen valmistautuville.

Sadonkorjuut on tehty

Yrttiviljelmien satokausi päättyi, kun kasvihuoneessa kasvaneista rosmariinista ja laventelista kerättiin sato talteen. Pitkä aika on vierähtänytkin siitä kun ne keväällä kylvettiin sisälle esikasvatukseen. Rosmariinin ja laventelin kylvö tehtiin ensimmäisten joukossa jo 5. maaliskuuta. Kuivat yrtit otettiin ulos kuivurista 14. lokakuuta, aikaa kului siis 223 päivää eli yli 7 kuukautta. Uudet rosmariinit saa laittaa kasvamaan jo 143 päivän päästä. Totta puhuen ei kyllä yhtään kiinnosta edes ajatella seuraavan vuoden viljelyksiä, mutta eiköhän jo kohta Joulun jälkeen ala uuden kasvukauden innostunut odotus.

Tuotantotilat laitetaan talveksi kylmilleen.

Kesän sadosta on vielä osa purkittamatta. Muutamassa päivässä on sekin tehty ja kuivaamo pistetään talvikuntoon. Tuotteet varastoon, siivous, työkalut talviteloille, vesien sulkeminen ja hetken hengähdys hiljaa nurkassa istuen. Nenässä leijuu vielä kesän yrttien tuoksu.

Kesämuisto

Riisutaan kesä pois

Viime viikkoina on riisuttu kesää pois. Ajatus kesän "pois riisumisesta" tuli, kun aloimme raivaamaan pois sysyn kellastuttamaa humalakasvustoa kuistin seinänviereltä. Keräsimme talvteen humalan "käpyjä". Humalan kävyt eli emikukinnot sisältävät monia eteerisiä öljyjä sekä karvasaineita, parkkiaineita ja flavnoideja. Humala vaikutaa rauhoittavasti ja sitä voidaan käyttää mietona unilääkkeenä.

Viinimarjojakin on kerätty ja keitetty mehuksi. Kovin hyvää satoa ei tänä vuonna saatu, mutta jospa mehut riittäisivät talven yli. Marjat ovat kyllä olleet isoja ja helppoja kerätä, liekkö mehiläiset kuitenkin olleet pölytystä auttamassa, vaikka olikin niin kylmää alkukesästä.

Nokkosen siemenet, kuten nokkonen muutenkin on terveellinen lisä ruokavalioon. Siemenet muistuttavat hampun siementä ja niitä voi listätä vaikka sämpylätaikinaan, aamupuuroon tai jogurtin sekaan.

Pikkuhiljaa sato on korjattu ja säilötty talteen. Ohrapeltokin on jo sängellä ja ruiskukat kuivattuina varastossa. Säilötään kesä purkkiin, kuten lapset sanoivat suolakukkuja tehtäessä.

Niin alkaa kesä olla riisuttu pois, jäljellä jäävät enää ruskalehdet joiden riisuminen onkin luontoäidin vastuulla.