Sivut

21. maaliskuuta 2016

Purjon kasvatusta

Föhn-tuulen antama varaslähtö kevääseen katkesi kylmään pohjoiseen ilmavirtaukseen. Lämmin ilmavirtaus painoi lumia ja soseutti hangen pinnan jonka pakkaset ovat nyt kovettaneet ja hiihtokelit ovat upeat. Kylmä sää mahtoi hyydyttää myös muuttolintujen matkanteon, mutta varis sentään on jo saapunut. Ulkona pakkanen kiristelee yölämpötilat vielä -15 asteen kieppeille, mutta sisällä lasin takana kasvukausi on jo käynnissä.

Helmikuun viimeisinä päivinä kylvetyt purjon siemenet ovat itäneet ja taimet ovat varttuneet jo koulittaviksi.

Koulittuja purjon taimia pääsiäisen tienoilla maaliskuun lopussa
Tänä keväänä kylvimme kolmea purjolajiketta: Herbstriesen 2, Bulgaarse renzen ja Titan. Purjoissa lajikkeella on väliä siihen millaista satoa saadaan. Yleisimmin lajikkeet jaotellaan kesä-, syksy- ja talvilajikkeisiin sen mukaan milloin ne valmistuvat sadonkorjuuseen. Vähemmälle huomiolle tuntuu jääneen muut ominaisuudet. Lajikkeiden välillä on melkoisia eroja valkoisen varsiosan pituudessa ja varren pituus vaikuttaa oleellisesti purjon käyttötapaan.

Meillä viljellyistä lajikkeista Herbstriesen 2 on osoittautunut lyhytvartiseksi ja mehevälehtiseksi. Se sopii siis hyvin salaatteihin ja sellaisille jotka pitävät enempi vihreistä lehdistä kuin vaaleasta varresta. Bulgaarse renzen puolestaan kasvattaa hyvin pitkän valkoisen varren josta saa mukavasti leikattua ison läjän kauniita purjorenkaita, lehtiä puolestaan on vähän. Titan -lajike jonka myös pitäisi olla pitkävartinen on tulevana kesänä viljelyssä ensimmäistä kertaa. Katsotaampa jos syksyllä laitetaan kaikki kolme lajiketta vertailuun jossa ominaisuudet tutkitaan. Marketeissa myytävät purjot näyttävät olevan pitkävartista tyyppiä, ehkä sen vuoksi, että vihreät lehdet tahtovat nahistua ja kellastua vihannestiskissä.

Purjon kasvuaika on pitkä ja kehitys hidasta. Esikasvatus on tarpeen vaikka Etelä-Suomessa suorakylvönkin sanotaan antavan satoa. Esikasvatetut taimet istutetaan toukokuussa vahvasti lannoitettuun maahan. Kahden kuukauden esikasvatuksen jälkeen taimet ovat edelleen kovin hentoisia, mutta pellossa kasvu on nopeaa.

Istutusvalmiita purjon taimia toukokussa
Korjuukokoista purjo alkaa olla elokuussa ja sen kasvukausi jatkuu myöhäissyksyyn asti. Suomea lauhkeammilla alueilla purjoa voidaan viljellä ympärivuotisena, se kestää pakkastakin, mutta Suomen talvi on sille turhan pitkä ja ankara. Kerran tosin yksi purjo jäi syksyllä korjaamatta ja keväällä se lähti uuteen kasvuun ja myöhemmin kasvatti kukkavarren.


Purjon varhaissatoa elokuussa

Purjon kasvatuksen päätepiste lokakuun puolivälissä (lajike Herbstriesen 2).

5. maaliskuuta 2016

Kevään korvalla


Aurinko on muutamana päivänä paistanut jo oikein lämpimästi. Sisällä talossa on ollut suorastaan kuuma, mutta mukavaahan se on talven jälkeen. Ruuan päälle päiväettonetta makaillessa aurinko paistoi lämpimästi sängylle ja unen ja valveen rajamailla mieli liikkui jo kevään pälvillä ja korvissa kuului lintujen laulu. Kevät alkaa olla jo tosi lähellä vaikka varsinaisia kevään merkkejä ei ole vielä näkynytkään, mutta ei siihen ole enää kuin muutama viikko kun ensimmäiset muuttolinnut saattavat jo näyttäytyä. Sydäntalven hämyiset päivät, joulu ja pakkaset ovat jo aika kaukainen juttu.

Esikasvatus työt on jo aloitettu. Ensimmäisten joukossa kylvettiin pitkän kasvuajan vaativia yrttejä kuten rosmariinia ja laventelia. Pisimmän kasvuajan vaativat vihannekset kuten purjo ja juuriselleri on myös jo kylvetty, purjon taimet näkyvät jos nostelevaan päästään mullasta.


Kevään korvalla luonnossa näkee erikoisia liikkujia. Ne ovat kuin Muumi-tarinoiden näkymättömiä päästäisiä, ujoja ja erikoisia pikku olentoja, jotka tulevat esiin vain talvella. Kuvan lumivaaksiainen liikuskeli hyvää vauhtia hangella 5 asteen pakkasessa. Järven rannassa lumella näkyi hurjan paljon jäniksen ja oravan jälkiä, isompia otuksia siellä ei tällä kertaa ollut liikuskellut. Yhdet oravan jäljet päättyivät lumessa olevaan koloon joka johti maalle nostetun laiturin alle. Mitä lienee orava sieltä hakenut vai lieneekö kyseessä maaorava, en muista ennen nähneeni vastaavaa.

Lumivaaksiainen (Chionea sp.)
 
Puusta tulleet oravan jäljet päättyivät lumessa olevaan reikään.
Isommat lumessa liikkujat luottavat suksiin. Poikien hiihtelyä katsellessa tuli mieleen, että heille hiihtäminen on luonnollinen tapa liikkua paikasta A paikkaan B. Suurimmalle osalle ihmisistä hiihtäminen taitaa tänä päivänä olla kunto- tai kilpaurheilua tai sitten pakollinen paha johon koulussa joutuu nöyrtymään.

18. helmikuuta 2016

Kukintaa odotettavissa

Vuosi sitten kevättalvella kirjottelin tänne ritarinkukan hoitovinkkejä. Viimekeväänä ei sitten tullut kukkia vaan sipulit päättivät pitää kukinnassa välivuoden. Ritarinkukkien kesä kului sateessa ja kesän koleudessa pihapihlajan alla oman onnensa nojassa. Syyskuussa muistin nostaa ne kuistille jonne ne unohtuivat. Lokakuun alussa oli muutamia pakkasöitä ja silloin muistin kuistilla olevat ritarinkukat. Erään pakkasyön jälkeen ruukut olivat umpijäässä ja arvelin jo sipuleja menetetyiksi.

Nostin ritarinkukat kuitenkin vielä sisään ja ne olivat talven viileässä yläkerrassa ilman vettä ja hoitoa. Nytpä kumpikin on ruvennut pukkaamaan kukkavartta. Ei näköjään pieni jäätyminenkään haittaa näitä kukkia.

Ritarinkukistakin voi päätellä, että tämä talvi on jo kääntynyt loppupuoliskolleen. Aurinko tekee taivaalla jo melkoisen kaaren ja aamut ja illat ovat kovasti valostuneet. Keskipäivällä aurinko jaksaa hieman lämmittääkin ja talitiainen kuului jo laulavan ti-ti-tyytään. Parin viikon päästä saa aloittaa ensimmäiset esikasvatustyöt jolloin multapurkit ja ruukut taas valtaavat ikkunoiden edustat.

Ritarinkukkien lisäksi myös pelargoniat ovat talvehtineet viileässä vintissä

Pilvien peittäessä auringon keli on vielä harmaa

19. tammikuuta 2016

Extreme rantaelämää

Tammikuu panee parastaan ja säätyyppi tuntuu aika siperialaiselta. Kuutamoisena pakkasiltana lämmiteltiin rantasaunaa vaikka olosuhteet taisivat olla aika extremeä. Ei kylmä näy olevan mikään este saunan lämmöstä nauttimiselle kun siitä ei ajatuksissaan tee itselleen estettä.

Rantaelämä on tähän aikaan vuodesta vähän erilaista kuin kesällä. Pakkanen oli niin kova ettei lumi edes sulanut saunan lattialta vaikka löylyt kyllä olivat sopivan kipakat. Löyly- ja pesuvesi piileksii puolimetrisen jääkannen alla ja avanto ehti mennä ohueen jäähän vedenhakukertojen välissä. Tarvinneko edes sanoa, että shampoot olivat umpijäässä.

Hurja on myös se 100 asteen lämpötila ero kun työntyy löylystä ulos jäähylle. Kai sitä on jonkin asteen hullu, mutta enpä keksi toista paikkaa maailmassa missä tämän illan olisin viettänyt mieluummin kuin kuhmolainen järven rannalla kuutamossa 34 asteen pakkasessa.


10. tammikuuta 2016

Loppiaisen seutuna

Loppiaisen seudun pakkasilla on ollut mukava ulkoilla ja aurinkoakin on nähty. Vielä se paistaa kovin matalalta ja kelmeänä eikä päivän pitenemistä ole vielä huomattavissa. Järven jää oli omassa rannassa sopivan sileä luisteluun eikä luntakaan ole liiaksi. Monena talvena jää on ollut liian röpelöistä luisteluun tai lunta mahdoton määrä. Näitä poikia ei näy pakkaset hetkauttavan ja tarkeneehan sitä kun vain pukee lämmintä ylle eikä seiso tumput suorana.

Arktiset pojat
Kesällä niityiltä niitettyjä heiniä jäi jonkun verran seipäille kun kaikkia ei ehtinyt ajaa metsään maatumaan. Kun ei ole mitään kotieläimiä niin heinistä eroon pääseminen on hiukan haasteellista. Helpoiten niistä pääseen eroon polttamalla. Heinien pitää vain olla kuivia ja kelin sellainen ettei heiniä polttaessaan tule käräyttäneeksi mitään mikä ei saisi palaa (metsää, rakennuksia, kottikärryjä jne.), tämä yhtälö on usein hieman haasteellinen.

Pakkanen kuivatti seipäille jääneet heinät rutikuiviksi joten olosuhteet olivat mitä otollisimmat heinien hävittämiselle. Korkillinen bensaa vain avuksi niin iloisestihan ne paloivat. Heikko pohjoisviima levitti heinien tuhkat laajalle ja pelto sai samalla hiukan tuhkalannoitusta.

Heinien hävitystä
Heinien kuskaaminen ulkona pakkasella tuntui aluksi vähän oudolta. Toisaalta ennen vanhaan kuivat heinät säilöttiin heinälatoihin ja heinäsuoviin kauaskin taloista, ja joista ne ajettiin kotiin talven mittaan eli ajankohta onkin juuri oikea heinän ajoon.

31. joulukuuta 2015

Hyvää Uutta Vuotta

Vuosi 2015 on kulunut viimeisen päivänsä iltaan. Kulunut vuosi on ollut aika raskas, mutta myös antoisa. Kesän kylmyys ja jatkuvat vesisateet eivät oikein suosineet meidän viljelyksiä ja moni sato epäonnistui täydellisesti. Positiivisena yllätyksenä mansikoiden onnistuminen hipoi täydellisyyttä vaikka ennakko-odotukset olivat jotain ihan muuta. Sen on joutunut huomaamaan että tällaisen toiminnan pyörittäminen kolmen pienen lapsen kanssa ei ole helppoa. Kaikkea ei yksinkertaisesti ehdi tai jaksa tehdä. Antoisaa on ollut huomata että meidän viljelytouhut ja osuuskunnan toiminta jatkavat edistymistään. Tulevalle vuodelle riittää edelleen uutta kehiteltävää ja kokeiltavaa.

Kiitos kuluneesta vuodesta ja toivotamme kaikille Hyvää Uutta Vuotta 2016!




10. joulukuuta 2015

Jouluntunnelmaa etsimässä




Harvinainen auringonpaiste
Edellisessä päivityksessä odoteltiin talven tuloa. No nyt talvi on tullut lumen muodossa jo useaan otteeseen. Järvikin jäätyi ja suli ja taas jäätyi. Auringonpaisteiset hetket ovat olleet vähissä, eikä kuuta ja tähtiäkään ole päässyt juuri näkemään. Lauhoista keleistä näkyy olevan se etu, että yllättäen kasvimaalta saa edelleen tuoretta satoa, lieneekö ensimmäinen kerta kun vielä joulukuun puolella. Muutama punakaali oli jäänyt pellolle ja ne olivat vielä täysin käyttökelpoisia.

Tuoretta punakaalia pellolta joulukuussa

Joulukuu on jo huomaamatta edennyt lähes puoliväliin ja yksiä myyjäisiä lukuun ottamatta joulunalusajan myyntitapahtumat on käyty. Tulevat myyjäiset ovat Kuhmossa Kuhmo-talolla 12.12. klo 11-14. Toinen joulunalusajan tapahtuma on jouluruokatilausten valmistaminen. Jos olet Kuhmon tai Kajaanin suunnalla ja valmiit jouluruuat kiinnostavat niin vilkaiseppa valikoima ja tilausohjeet tämän blogin Ajankohtaista -sivulta.

Vesisateisena iltana leipominen vie ajatukset vähäksi aikaa pois ankeasta säästä ja joulutunnelman voi löytää sateesta huolimatta. Eilen leivottiin jouluista hedelmäkakkua vanhan reseptin mukaan. Vaikka lähiruoka on meidän juttu, niin joululeivonnaisiin tulee käytettyä kuivahedelmiä ja mausteita, joita ei voida täällä tuottaa, eikä siten pitää lähiruokana. Kuivahedelmät, mausteet ja pähkinät ovat kuuluneet suomalasiin juhliin ja varsinkin jouluun jo kohta satoja vuosia. Perinteitä on mukava noudattaa, mutta toisaalta voisihan sitä kakkun laittaa kuivattuja marjoja tai omenoitakin.

Seuraavassa kuitenkin värikkään perinteisen hedelmäkakun resepti. Kuivattuja hedelmiä voi käyttää muitakin kuin reseptissä olevia, vaikka sitä mitä sattuu kaapista löytymään. Hasselpähkinät voi korvata mantelirouheella.

Joulun hedelmäkakku

250 g rasvaa
2,5 dl sokeria
4-5 munaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

100 g kuivattuja aprikooseja
100 g sokeroituja kirsikoita
2 dl rusinoita
1 dl sukaatteja
100 g hasselpähkinä rouhetta

kanelia ripaus tai enemmäkin maun mukaan


Pilko aprikoosit ja kirkikat pienemmiksi.

Mittaa vehnäjauhot ja sekoita niihin leivinjauhe ja kaneli.

Sekoita kuivahedelmät keskenään ja jauhota ne pienellä määrällä edellä tehtyä jauhoseosta.

Vaahdota rasva ja sokeri. Sekoita joukkoon yksitellen munat, viimeisten munien väliin voi laittaa jo jauhojakin.
Sekoita loput jauhot taikinaan. Lisää jauhojen jälkeen hasselpähkinärouhe, jauhotetut hedelmät ja viimeisenä maito. Sekoittele kääntelemällä tasaiseksi taikinaksi.

Voitele kakkuvuoka rasvalla ja jauhota vehnäjauhoilla tai korppujauholla. Kippaa taikina vuokaan ja paista uunin alatasolla n. 160 C n. 1 tunti. Kokeile kakun kypsyys hammastikulla.

Valmiin kakun voi kostuttaa meheväksi sokeriliemellä jota voi maustaa vaikkapa rommilla.